Elintarvikepetokset : Talousrikollisuuden kasvava ilmiö
Salenius, Anne-Maria (2018)
Salenius, Anne-Maria
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018083014751
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018083014751
Tiivistelmä
Elintarvikepetokset ovat elintarvikkeen tuotantoon, ominaisuuteen, jakeluun tai markkinointiin liittyvää rikollista toimintaa, jolla tavoitellaan taloudellista hyötyä. Elintarvikepetoksille ei ole määritelmää kansallisessa tai EU:n lainsäädännössä, mutta Euroopan komission operatiivisen määritelmän mukaan elintarvikepetoksia ovat sellaiset teot, jotka rikkovat EU:n elintarvikelainsäädäntöä tarkoituksena saada taloudellista tai rahallista hyötyä johtamalla kuluttajia tai kauppakumppaneita tarkoituksellisesti harhaan.
Tutkimuksen tavoitteena oli antaa syvällinen kuva elintarvikepetoksista talousrikollisuuden ilmiönä. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mitä elintarvikepetoksilla tarkoitetaan, millaisia elintarvikepetokset ovat tekomuotoina, miten laajasta ongelmasta on kyse ja miten elintarvikepetokset vaikuttavat yhteiskuntaan. Tarkoitus oli tarkastella myös elintarvikepetoksiin soveltuvia rikosnimikkeitä ja selvittää viranomaisten keinoja elintarvikepetosten ehkäisyyn.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineistot koostuivat pääasiassa Eviran, poliisin ja Euroopan komission materiaaleista ja julkaisuista sekä lehtiartikkeleista. Suomen tilanteen selvittämiseksi tutkimusaineistoa kerättiin puolistrukturoitujen haastattelujen avulla haastattelemalla kolmea asiantuntijaviranomaista.
Tutkimus osoitti, että yleisimmät elintarvikepetosten tekotavat ovat ainesosan korvaaminen toisella aineella, jonkin ominaisuuden salaaminen, virheelliset tai harhaanjohtavat tuotemerkinnät, kiellettyjen ainesosien käyttäminen, tuotteiden väärentäminen ja laimentaminen. Tutkimuksessa selvisi, että Euroopassa raportoitiin vuonna 2017 93 merkittävää elintarvikepetosta. Suurin osa tapauksista koski elintarvikkeen jäljitettävyyteen (45 %) ja alkuperään (18 %) liittyviä huijauksia. 10 % paljastuneista tapauksista koski tuoteväärennöstä. Suurin osa, noin 40 % tapauksista liittyi kalaan. Suomessa tapauksia oli kirjattu poliisin PATJA-järjestelmään vuosien 2016–2017 aikana 26 kpl. Näistä 56 % koski elintarvikkeen, useimmiten tuoremarjojen, virheellistä alkuperää tai puutteellista jäljitettävyyttä. Tutkimus osoitti, että Suomessa elintarvikepetoksia käsitellään joko elintarvikerikkomuksena tai terveysrikoksena. Rangaistukset ovat olleet lieviä, eikä niillä ole riittävää ennaltaehkäisevää vaikutusta. Viranomaisten tärkein keino elintarvikepetosten torjumiseksi on viranomaisyhteistyön, tiedottamisen ja koulutuksen lisääminen. Elintarvikepetosten ehkäiseminen on yhteiskunnallisesti tärkeää, koska teot mm. vääristävät elintarvikealan rehellistä kilpailua.
Tutkimuksen tavoitteena oli antaa syvällinen kuva elintarvikepetoksista talousrikollisuuden ilmiönä. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mitä elintarvikepetoksilla tarkoitetaan, millaisia elintarvikepetokset ovat tekomuotoina, miten laajasta ongelmasta on kyse ja miten elintarvikepetokset vaikuttavat yhteiskuntaan. Tarkoitus oli tarkastella myös elintarvikepetoksiin soveltuvia rikosnimikkeitä ja selvittää viranomaisten keinoja elintarvikepetosten ehkäisyyn.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineistot koostuivat pääasiassa Eviran, poliisin ja Euroopan komission materiaaleista ja julkaisuista sekä lehtiartikkeleista. Suomen tilanteen selvittämiseksi tutkimusaineistoa kerättiin puolistrukturoitujen haastattelujen avulla haastattelemalla kolmea asiantuntijaviranomaista.
Tutkimus osoitti, että yleisimmät elintarvikepetosten tekotavat ovat ainesosan korvaaminen toisella aineella, jonkin ominaisuuden salaaminen, virheelliset tai harhaanjohtavat tuotemerkinnät, kiellettyjen ainesosien käyttäminen, tuotteiden väärentäminen ja laimentaminen. Tutkimuksessa selvisi, että Euroopassa raportoitiin vuonna 2017 93 merkittävää elintarvikepetosta. Suurin osa tapauksista koski elintarvikkeen jäljitettävyyteen (45 %) ja alkuperään (18 %) liittyviä huijauksia. 10 % paljastuneista tapauksista koski tuoteväärennöstä. Suurin osa, noin 40 % tapauksista liittyi kalaan. Suomessa tapauksia oli kirjattu poliisin PATJA-järjestelmään vuosien 2016–2017 aikana 26 kpl. Näistä 56 % koski elintarvikkeen, useimmiten tuoremarjojen, virheellistä alkuperää tai puutteellista jäljitettävyyttä. Tutkimus osoitti, että Suomessa elintarvikepetoksia käsitellään joko elintarvikerikkomuksena tai terveysrikoksena. Rangaistukset ovat olleet lieviä, eikä niillä ole riittävää ennaltaehkäisevää vaikutusta. Viranomaisten tärkein keino elintarvikepetosten torjumiseksi on viranomaisyhteistyön, tiedottamisen ja koulutuksen lisääminen. Elintarvikepetosten ehkäiseminen on yhteiskunnallisesti tärkeää, koska teot mm. vääristävät elintarvikealan rehellistä kilpailua.