Omaisten osallistuminen päihdekuntoutujien kuntoutumiseen

Abstract

Omaisten osallistuminen motivoi kuntoutujaa kuntoutumaan ja edesauttaa koko perheen eheytymistä. Sosiaalinen osallisuus auttaa henkilöitä mukaan yhteiskuntaan ja ehkäisee syrjäytymistä. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla huhtikuussa 2018. Haastateltavina oli kuusi päihdepalveluita käyttävää henkilöä, jotka olivat olleet päihteittä vähintään kuusi kuukautta. Toimeksiantajana oli Tampereen A-Kilta ry, joka tuottaa päihdepalveluita päihdekuntoutujille ja läheisille. Toiminnan tavoitteena on ottaa läheiset mukaan kuntoutusprosessiin. Opinnäytetyön haastatteluiden mukaan omaiset osallistuvat päihdekuntoutukseen lähinnä pitämällä yhteyttä ja käymällä kylässä kuntoutujan luona. Yhteydenpito oli säännöllistä ja tapahtui lähes päivittäin. Haastatteluista tuli ilmi, että päihdekuntoutujat haluaisivat omaisten osallistuvan enemmän, mutta heillä ei ole keinoja pyytää omaista osallistumaan kuntoutumiseensa. Omaisten osallistuminen koetaan erittäin positiivisena ja tärkeänä kuntoutumisen edistymisen kannalta, eikä kuntoutumista estäviä tekijöitä tullut esiin. Päihdekuntoutujien mielestä luottamus heitä kohtaan on lisääntynyt ja omanarvontunne sekä henkinen hyvinvointi on noussut. Haastatelluilla oli vähintään kaksi omaista, jotka pitivät yhteyttä. Päihdekuntoutujat kokivat haasteeksi pyytää omaisia osallistumaan, koska ajattelivat etteivät he ansaitse omaisten mukana oloa ja tunsivat syyllisyyttä sekä häpeää aiemmasta päihteiden käytöstään. AKilta ry voisi kehittää uusia toimintamalleja omaisyhteistyöhön vanhojen toimintamallien rinnalle, ottamalla omaiset mukaan kuntoutusohjelmaan silloin, kun kuntoutuja tulee heidän palvelujensa piiriin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka omaiset ovat olleet mukana, tarve lisätä heidän osallistumistaan on selvä ja erittäin tärkeää kuntoutujalle.

The participation of family motivates the rehabilitee to be rehabilitated and helps the recovery of the whole family. Social inclusion helps people to join the society and prevents exclusion. A qualitative research method was used in the thesis, and the material was collected in April 2018 with theme interviews. Six persons who used abuser services and who had been without substances for at least six months were interviewed. The study was assigned by the Tampereen A-Kilta ry that produces services for substance abuse rehabilitees and their families. The purpose of the services is to include the family in the rehabilitation process. According to the interviews, families participated in substance abuse rehabilitation mainly by keeping in touch and visiting the rehabilitee. The communication was regular and took place almost daily. The interviews showed that the substance abuse rehabilitees wanted families to participate more but that they did not have the means to ask their families to participate in the rehabilitation process. The participation of the family was seen extremely positive and important for the progress of rehabilitation. Moreover, factors that would prevent rehabilitation were not raised in the interviews. According to the respondents, confidence in them had increased and their self-esteem and mental welfare had improved. The interviewees had at least two family members who kept in touch. The rehabilitees felt that it was challenging to ask family members to participate in the rehabilitation process because they thought that they did not earn the attendance of family members, and they felt guilt and shame because of their earlier substance abuse. In addition to the old support models, the A-Kilta ry could develop new models for the cooperation with families by including family members in the rehabilitation when the rehabilitees are beginning to use services. As a conclusion, it can be started that even though family members have participated, the need to increase their participation is clear and extremely important to the rehabilitee.