Kohtaamisia - opettajien ja oppilaiden vuorovaikutustilanteet ja niihin liittyvät tunnetason kokemukset ja käytännöt ammatillisessa koulutuksessa
Hautaniemi, Reeta; Heino, Kaisu (2018)
Hautaniemi, Reeta
Heino, Kaisu
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018102916307
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018102916307
Tiivistelmä
Kehittämistyössä kartoitettiin ammatillisen koulutuksen opettajien ja oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen liittyviä tekijöitä ja mahdollisia haasteita. Tavoitteena oli löytää erilaisia konkreettisia toimintamalleja vuorovaikutuksen parantamiseksi. Erityistä huomiota kiinnitettiin vuorovaikutuksessa syntyviin tunteisiin ja niiden käsittelyyn.
Opettajan ja oppilaan vuorovaikutustilanteen tutkiminen tarjosi mahdollisuuden peilata myös opetustilanteen tunneilmapiiriä ja siihen tiiviisti liittyvää pedagogisen hyvinvoinnin käsitettä. Tampereen ammattikorkeakoulu järjesti täydennyskoulutuksena erityisesti ammatillisen koulutuksen opetuksessa toimivalle opetus- ja ohjaushenkilöstölle suunnatun Hanskaatko -koulutuksen vuoden 2017 aikana. Kehittämistyön aineistona käytettiin haastatteluaineistoa, joka kerättiin Hanskaatko -koulutukseen osallistuneelta kahdeksalta ammatillisen koulutuksen opettajalta. Lisäksi ammatillisen koulutuksen opiskelijoilla teetettiin tunnepäiväkirjaa.
Edellytyksenä onnistuneeseen vuorovaikutukseen koettiin tarvittavan tilaa, aikaa ja opettajan ja oppilaan välistä keskinäistä arvostusta. Opettajat korostivat erityisesti kasvokkaisen vuorovaikutuksen ja keskustelun merkitystä. Keskustelussa tulee korostua dialogisuuden periaatteiden mukaisesti avoimuus ja kahdenkeskisyys. Opettajat korostivat ratkaisukeskeisen ohjauksellisuuden merkitystä onnistuneen vuorovaikutuksen edellytyksenä. Sitä tukevat arvostus, yhteisten tavoitteiden asettaminen ja tunteista kertominen. Tilanteisiin liittyvien tunteiden tunnistaminen on tärkeää. Myös tunnepäiväkirjaa täyttäneet opiskelijat pitivät omien tunnetilojen kuvailua ja kiinnittämistä kehollisiin tuntemuksiin tärkeänä kuulemisen muotona.
Tunteiden esille nostaminen voisikin olla yksi merkittävä asia vuorovaikutuksen onnistumisessa. Kehittämistyössä pohditaan, miten tunteiden tunnistaminen, ilmaisu ja käsittely tulisi parhaiten huomioida vuorovaikutustilanteissa. Kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarve, vuorovaikuttaminen sekä omien vahvuuksien esiintuominen ovat ihmisyyden perustarpeita. Tämä tulisi paremmin sisällyttää osaksi oppilaan ja opettajan kohtaamista. Opettajat kaipaavat tässä hetkessä työkaluja oppilaiden kohtaamiseen ja opetustilanteen rauhoittamiseen.
Kohtaamistilanteiden väliset ongelmat eivät useinkaan liity tiedon tai ammattitaidon puutteeseen, vaan usein on kyse omien ja toisten tunteiden käsittelyyn ja ymmärtämiseen liittyvistä ongelmista. Koska tunteilla on keskeinen rooli vuorovaikutusprosesseissa, tulisi niihin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Vuorovaikutukselle pitää myös varata tilaa ja aikaa. Nämä näkökulmat on hyvä ottaa huomioon myös kun koulutuksen rakenteita kehitetään opettajien ja oppilaiden pedagogista hyvinvointia tukevaksi.
Opettajan ja oppilaan vuorovaikutustilanteen tutkiminen tarjosi mahdollisuuden peilata myös opetustilanteen tunneilmapiiriä ja siihen tiiviisti liittyvää pedagogisen hyvinvoinnin käsitettä. Tampereen ammattikorkeakoulu järjesti täydennyskoulutuksena erityisesti ammatillisen koulutuksen opetuksessa toimivalle opetus- ja ohjaushenkilöstölle suunnatun Hanskaatko -koulutuksen vuoden 2017 aikana. Kehittämistyön aineistona käytettiin haastatteluaineistoa, joka kerättiin Hanskaatko -koulutukseen osallistuneelta kahdeksalta ammatillisen koulutuksen opettajalta. Lisäksi ammatillisen koulutuksen opiskelijoilla teetettiin tunnepäiväkirjaa.
Edellytyksenä onnistuneeseen vuorovaikutukseen koettiin tarvittavan tilaa, aikaa ja opettajan ja oppilaan välistä keskinäistä arvostusta. Opettajat korostivat erityisesti kasvokkaisen vuorovaikutuksen ja keskustelun merkitystä. Keskustelussa tulee korostua dialogisuuden periaatteiden mukaisesti avoimuus ja kahdenkeskisyys. Opettajat korostivat ratkaisukeskeisen ohjauksellisuuden merkitystä onnistuneen vuorovaikutuksen edellytyksenä. Sitä tukevat arvostus, yhteisten tavoitteiden asettaminen ja tunteista kertominen. Tilanteisiin liittyvien tunteiden tunnistaminen on tärkeää. Myös tunnepäiväkirjaa täyttäneet opiskelijat pitivät omien tunnetilojen kuvailua ja kiinnittämistä kehollisiin tuntemuksiin tärkeänä kuulemisen muotona.
Tunteiden esille nostaminen voisikin olla yksi merkittävä asia vuorovaikutuksen onnistumisessa. Kehittämistyössä pohditaan, miten tunteiden tunnistaminen, ilmaisu ja käsittely tulisi parhaiten huomioida vuorovaikutustilanteissa. Kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarve, vuorovaikuttaminen sekä omien vahvuuksien esiintuominen ovat ihmisyyden perustarpeita. Tämä tulisi paremmin sisällyttää osaksi oppilaan ja opettajan kohtaamista. Opettajat kaipaavat tässä hetkessä työkaluja oppilaiden kohtaamiseen ja opetustilanteen rauhoittamiseen.
Kohtaamistilanteiden väliset ongelmat eivät useinkaan liity tiedon tai ammattitaidon puutteeseen, vaan usein on kyse omien ja toisten tunteiden käsittelyyn ja ymmärtämiseen liittyvistä ongelmista. Koska tunteilla on keskeinen rooli vuorovaikutusprosesseissa, tulisi niihin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Vuorovaikutukselle pitää myös varata tilaa ja aikaa. Nämä näkökulmat on hyvä ottaa huomioon myös kun koulutuksen rakenteita kehitetään opettajien ja oppilaiden pedagogista hyvinvointia tukevaksi.