"Ohjaajien kans on kiva jutella" : Ohjauksen tarve koulumaailmassa
Käppi, Jenna (2018)
Käppi, Jenna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110816820
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110816820
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ohjauksen tarvetta koulumaailmassa. Tavoitteena oli saada selville, miksi juuri sosiaalialan ammattilaisen osaaminen peruskoulussa on hyödyllistä lasten hyvinvoinnin sekä oppimisen kannalta. Opinnäytetyön lähtökohtana toimi Tiimikoulu–kokeilu, jonka myötä kolmessa tamperelaisessa alakoulussa alkoi työskennellä koulusosionomeja. Hanke sai kehittäjäpalkinnon Tampereen kaupungilta vuonna 2016.
Tutkimusote opinnäytetyössä oli kvalitatiivinen eli laadullinen, ja sitä voisi osittain kuvata myös toimintatutkimukseksi. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla neljää perhettä ja kahta opettajaa sekä havainnoimalla koulun arkea ja Tiimikoulu–mallin toteutumista.
Tuloksista voidaan päätellä, että koulumaailmassa olisi tarvetta ohjaustyölle ja kouluille tarvittaisiin lisää turvallisia aikuisia oppilaiden arjen keskelle. Haastatteluista kävi ilmi, että oppilaat ja perheet kaipaavat helposti lähestyttävää aikuista kuulemaan, näkemään ja kohtaamaan lapsen aidosti ja välittävästi. Opettajien haastatteluista ilmeni, että olisi tärkeää saada kasvatustukea muun muassa oppilaiden sosiaalisiin ja emotionaalisiin taitoihin. Lukuvuoden aikana tehdyt havainnot tukivat haastatteluista ilmenneitä tarpeita ja kehittämisen kohteita, varsinkin kun nykyiset luokkakoot ovat liian isoja yhdelle opettajalle hoidettavaksi.
Vertailemalla tutkimuksen tuloksia jo saatavilla olevaan tietoon koulusosionomien työstä ja sosionomin kompetensseista sekä osaamisesta voidaan todeta, että nimenomaan sosionomin ammattitaito olisi yksi mahdollisuus tuoda lisää turvallisia aikuisia kouluihin tukemaan oppilaiden sekä opettajien työtä. Epäselväksi kuitenkin jäi, kuinka suuri vaikutus esimerkiksi persoonalla on koulusosionomin työn laatuun ja vaikuttavuuteen. Vaikka sosionomeja on jo työskennellyt jonkin verran koulumaailmassa, on koulusosionomin työnkuva esimerkiksi vielä hyvin epäselvä. Yhtenä jatkotutkimuksena voisikin selvittää, millainen rooli ja työnkuva sosionomilla olisi hyvä olla koulumaailmassa.
Tutkimusote opinnäytetyössä oli kvalitatiivinen eli laadullinen, ja sitä voisi osittain kuvata myös toimintatutkimukseksi. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla neljää perhettä ja kahta opettajaa sekä havainnoimalla koulun arkea ja Tiimikoulu–mallin toteutumista.
Tuloksista voidaan päätellä, että koulumaailmassa olisi tarvetta ohjaustyölle ja kouluille tarvittaisiin lisää turvallisia aikuisia oppilaiden arjen keskelle. Haastatteluista kävi ilmi, että oppilaat ja perheet kaipaavat helposti lähestyttävää aikuista kuulemaan, näkemään ja kohtaamaan lapsen aidosti ja välittävästi. Opettajien haastatteluista ilmeni, että olisi tärkeää saada kasvatustukea muun muassa oppilaiden sosiaalisiin ja emotionaalisiin taitoihin. Lukuvuoden aikana tehdyt havainnot tukivat haastatteluista ilmenneitä tarpeita ja kehittämisen kohteita, varsinkin kun nykyiset luokkakoot ovat liian isoja yhdelle opettajalle hoidettavaksi.
Vertailemalla tutkimuksen tuloksia jo saatavilla olevaan tietoon koulusosionomien työstä ja sosionomin kompetensseista sekä osaamisesta voidaan todeta, että nimenomaan sosionomin ammattitaito olisi yksi mahdollisuus tuoda lisää turvallisia aikuisia kouluihin tukemaan oppilaiden sekä opettajien työtä. Epäselväksi kuitenkin jäi, kuinka suuri vaikutus esimerkiksi persoonalla on koulusosionomin työn laatuun ja vaikuttavuuteen. Vaikka sosionomeja on jo työskennellyt jonkin verran koulumaailmassa, on koulusosionomin työnkuva esimerkiksi vielä hyvin epäselvä. Yhtenä jatkotutkimuksena voisikin selvittää, millainen rooli ja työnkuva sosionomilla olisi hyvä olla koulumaailmassa.