12-18 -vuotiaiden nuorten ohjatun liikuntaharrastuksen lopettaminen
Ahola, Saara (2010)
Ahola, Saara
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052710694
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052710694
Tiivistelmä
Nykyään lapset ja nuoret liikkuvat omatoimisesti aiempaa vähemmän ja ohjatun liikunnan merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille on kasvanut. Jo 12 ikävuodesta alkaen lasten ja nuorten osallistumisen ohjattuun liikuntaan on todettu vähenevä aina 18 ikävuoteen asti. Tässä opinnäytetyössä oli tarkoitus selvittää miksi 12–18 -vuotiaat suomalaisnuoret lopettavat ohjatun liikuntaharrastuksen jo lyhyen harrastamisen jälkeen. Selvitys tehtiin, jotta voitaisiin kehittää toimenpiteitä, joilla saadaan 12–18 -vuotiaat suomalaisnuoret jatkamaan ohjatun liikuntaharrastuksen parissa pidempään.
Tutkimusotteeksi valittiin kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Tutkimusmateriaali kerättiin sähköpostikyselyiden avulla ja vastaajat tavoitettiin seurakyselyillä, koulukäynneillä, sekä sosiaalisen median avulla (facebook). Tutkimuksen kohderyhmä oli 12–18 -vuotiaat nuoret ympäri Suomea. Kaikki tutkimukseen valitut vastaajat olivat harrastaneet ohjattua liikuntaharrastusta vähintään vuoden verran. Tutkimus lähetettiin 115 nuorelle, joista yhteensä 78 vastasi, heistä 52 oli tyttöjä ja 26 oli poikia. Tutkimus suoritettiin syksyn 2009 ja kevään 2010 aikana.
Tutkimuksessa ilmeni, että nuoret lopettavat ohjatun liikuntaharrastuksen yleensä jonkun toisen liikuntalajin takia. Toinen liikuntalaji oli suurin syy varsinkin 12–14 -vuotiaiden vastaajien, sekä poikavastaajien keskuudessa. Muita useimmin esiintyneitä syitä olivat omat odotukset ja valmentajien liian suuret kehitysodotukset lajia kohtaan, valmentajista johtuvat syyt, suuret harjoitusmäärät, koulunkäynti sekä liika kilpailullisuus. Koulunkäynnin koettiin vaikuttaneen liikuntaharrastuksen lopettamiseen varsinkin 15–18 -vuotiaiden ikäluokassa, sekä tyttövastaajien keskuudessa.
Tulosten perusteella nuoret kokevat liikunnanharrastamisen vievän paljon aikaa ja heillä on usein paineita menestyä harrastuksessa. Laadukkaalla harjoittelulla voisi olla positiivista vaikutusta harrastuksessa jatkumiseen, koska suuri syy harrastuksen lopettamiseen oli oman lajikehittymisen loppuminen. Nuoret harrastavat monesti useita eri liikuntalajeja, joten on myös normaalia, että joku liikuntalaji lopetetaan ja halutaan keskittyä siihen lajiin missä pärjää tai viihtyy. Myös koulunkäynti aiheuttaa stressiä nuoren liikuntaharrastukselle. Vähentämällä menestymisen korostamista ja kilpailullisuutta liikuntaharrastuksessa, voitaisiin mahdollisesti ehkäistä aikaista liikuntaharrastuksen lopettamista. Myös erikseen kilpaurheiluun ja harrasteurheiluun suunnatut seurat voisivat joissain tapauksissa vaikuttaa positiivisesti harrastuksissa jatkamiseen.
Tutkimusotteeksi valittiin kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Tutkimusmateriaali kerättiin sähköpostikyselyiden avulla ja vastaajat tavoitettiin seurakyselyillä, koulukäynneillä, sekä sosiaalisen median avulla (facebook). Tutkimuksen kohderyhmä oli 12–18 -vuotiaat nuoret ympäri Suomea. Kaikki tutkimukseen valitut vastaajat olivat harrastaneet ohjattua liikuntaharrastusta vähintään vuoden verran. Tutkimus lähetettiin 115 nuorelle, joista yhteensä 78 vastasi, heistä 52 oli tyttöjä ja 26 oli poikia. Tutkimus suoritettiin syksyn 2009 ja kevään 2010 aikana.
Tutkimuksessa ilmeni, että nuoret lopettavat ohjatun liikuntaharrastuksen yleensä jonkun toisen liikuntalajin takia. Toinen liikuntalaji oli suurin syy varsinkin 12–14 -vuotiaiden vastaajien, sekä poikavastaajien keskuudessa. Muita useimmin esiintyneitä syitä olivat omat odotukset ja valmentajien liian suuret kehitysodotukset lajia kohtaan, valmentajista johtuvat syyt, suuret harjoitusmäärät, koulunkäynti sekä liika kilpailullisuus. Koulunkäynnin koettiin vaikuttaneen liikuntaharrastuksen lopettamiseen varsinkin 15–18 -vuotiaiden ikäluokassa, sekä tyttövastaajien keskuudessa.
Tulosten perusteella nuoret kokevat liikunnanharrastamisen vievän paljon aikaa ja heillä on usein paineita menestyä harrastuksessa. Laadukkaalla harjoittelulla voisi olla positiivista vaikutusta harrastuksessa jatkumiseen, koska suuri syy harrastuksen lopettamiseen oli oman lajikehittymisen loppuminen. Nuoret harrastavat monesti useita eri liikuntalajeja, joten on myös normaalia, että joku liikuntalaji lopetetaan ja halutaan keskittyä siihen lajiin missä pärjää tai viihtyy. Myös koulunkäynti aiheuttaa stressiä nuoren liikuntaharrastukselle. Vähentämällä menestymisen korostamista ja kilpailullisuutta liikuntaharrastuksessa, voitaisiin mahdollisesti ehkäistä aikaista liikuntaharrastuksen lopettamista. Myös erikseen kilpaurheiluun ja harrasteurheiluun suunnatut seurat voisivat joissain tapauksissa vaikuttaa positiivisesti harrastuksissa jatkamiseen.