Edunvalvonta : päämiehen päätösvalta

Abstract

Opinnäytetyössä tutkitaan edunvalvontaa ja sen vaikutuksia päämiehen päätösvaltaan. Edunvalvonta on muuttunut vuosien saatossa paljon. Ensin oli suvun vallan aika, joka alkoi 1100-luvulla ja väistyi pikkuhiljaa vuoteen 1898 mennessä, jolloin astui voimaan Holhouslaki. Vuonna 1999 holhousviranomaisista tuli edunvalvojia ja holhottavista päämiehiä, kun laki holhoustoimesta astui voimaan. Suvun vallan aikana valvottiin varojen pysymistä suvulla, ei valvottavalla, kun nykyään päämiehen edun valvominen on ensisijainen tehtävä.

Henkilö, joka ei pysty itse valvomaan etujaan tai hoitamaan asioitaan esim. vaikean sairauden tai korkean iän vuoksi, voi tarvita edunvalvojan. Edunvalvojan tehtävä on huolehtia päämiehen omaisuudesta ja taloudellisista asioista. Edunvalvonnassa olevilla päämiehillä on erilaisia oikeustoimikelpoisuuksia vaihdellen täydestä oikeustoimikelpoisuudesta aina vajaavaltaiseen.

Edunvalvojan on tiedusteltava aina päämiehen mielipidettä, kun käsillä olevan asian voidaan katsoa olevan päämiehen kannalta tärkeä ja kuuleminen voi tapahtua ilman huomattavaa hankaluutta. Vaikka päämiehen mielipidettä pitää aina kysyä, voi edunvalvoja kuitenkin toimia päämiehen mielipiteen vastaisesti, jos se on päämiehen etu. Se, miten paljon päämiehellä on päätösvaltaa, on aina tapauskohtaista. Kaikki tapaukset tulee arvioida kulloisenkin tilanteen ja päämiehen edun mukaan. Päämiehen itsemääräämisoikeutta pyritään kunnioittamaan loppuun asti, mutta aina se ei kuitenkaan ole mahdollista.