Säilytysajan ja -lämpötilan vaikutus perusverenkuva-, INR- ja APTT-tutkimuksiin
Kiipeli, Kirsi (2018)
Kiipeli, Kirsi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111116943
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111116943
Tiivistelmä
Perusverenkuva on paljon käytetty tutkimus erilaisissa hematologisissa diagnooseissa ja tromboplastiiniajan INR-tulostusta käytetään varfariinilääkehoidon seurantaan. Molemmissa tutkimuksissa näytemäärä on suuri, ja näytteitä tulee Fimlab Laboratoriot Oy:lle paljon heidän omista toimipisteistään, mutta myös ulkopuolisista toimipisteistä postin tai kuriirin välityksellä. Aktivoitu partiaalinen tromboplastiiniaika on vähemmän tehty erikoissairaanhoidon tutkimus, mutta se otettiin mukaan opinnäytetyöhön, koska sen on aiemmin todettu säilyvän huonosti pidentyneitä aikoja.
Opinnäytetyön aihe saatiin Fimlab Laboratoriot Oy:lta, ja sen tarkoituksena oli tutkia PVK-, INR- ja APTT-näytteiden säilyvyyttä huoneenlämmössä ja jääkaapissa 24, 48 ja 72 tunnin ajan. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan verrata kuljetuksissa esiintyviin olosuhteisiin. Näin voidaan arvioida mahdollisia preanalyyttisia virheitä ja tarvittaessa harkita säilytysohjeiden kehittämistä.
Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista kokeellista vertailevaa tutkimusmenetelmää. PVK-tutkimuksen aineistona oli 30 EDTA-putkea, joista tarkasteltiin parametrejä WBC, RBC, HCT, HGB, MCV, MCH, MCHC, PLT, PLT-O ja RDW-SD. Näytteille analysoitiin nollatilanne, jonka jälkeen ne jaettiin säilytysputkiin huoneenlämpöön ja jääkaappiin. Näytteet analysoitiin 24, 48 ja 72 tunnin säilytyksen jälkeen. INR- ja APTT-tutkimuksien aineistona oli 15 natriumsitraattiputkea, jotka sentrifugoitiin, ja eroteltu plasma jaettiin säilytysputkiin huoneenlämpöön ja jääkaappiin. Näytteet analysoitiin 24 ja 48 tunnin säilytyksen jälkeen.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että hematokriitti, MCV, MCHC ja RDW-SD eivät säily tutkimuskelpoisina vuorokauden huoneenlämpösäilytyksen jälkeen. Näistä MCHC laskee, ja muut parametrit nousevat. Näitä muutoksia ei tapahtunut jääkaapissa säilytetyissä vastinputkissa, ja jääkaapissa nämä parametrit olivat analysointikelpoisia vielä 72 tunnin jälkeen. Trombosyytit säilyivät hieman paremmin jääkaapissa kuin huoneenlämmössä. Hyytymistutkimuksista INR säilyy sekä huoneenlämmössä että jääkaapissa eroteltuna plasmana koko tutkimuksen ajan stabiilina, mutta APTT:ssa tapahtui merkittävää muutosta jo 24 tunnin säilytyksessä.
Opinnäytetyön luotettavuutta lisää se, että näytteet analysoitiin joka päivä samalla laitteella, ja kaikilla näytteillä oli säilytysputket sekä huoneenlämmössä että jääkaapissa. Luotettavuutta heikentää pieni otoskoko, jonka vuoksi opinnäytetyöstä ei voi tehdä yleistettyjä päätelmiä, mutta saadut tulokset tukevat aiemmin saatuja tutkimustuloksia. Jatkotutkimusaiheiksi nousivat esimerkiksi INR-näytteiden säilyvyys kokoverenä, INR-näytteiden pidempi säilytys tai PVK-näytteiden altistuminen lämpötilavaihteluille.
Opinnäytetyön aihe saatiin Fimlab Laboratoriot Oy:lta, ja sen tarkoituksena oli tutkia PVK-, INR- ja APTT-näytteiden säilyvyyttä huoneenlämmössä ja jääkaapissa 24, 48 ja 72 tunnin ajan. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan verrata kuljetuksissa esiintyviin olosuhteisiin. Näin voidaan arvioida mahdollisia preanalyyttisia virheitä ja tarvittaessa harkita säilytysohjeiden kehittämistä.
Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista kokeellista vertailevaa tutkimusmenetelmää. PVK-tutkimuksen aineistona oli 30 EDTA-putkea, joista tarkasteltiin parametrejä WBC, RBC, HCT, HGB, MCV, MCH, MCHC, PLT, PLT-O ja RDW-SD. Näytteille analysoitiin nollatilanne, jonka jälkeen ne jaettiin säilytysputkiin huoneenlämpöön ja jääkaappiin. Näytteet analysoitiin 24, 48 ja 72 tunnin säilytyksen jälkeen. INR- ja APTT-tutkimuksien aineistona oli 15 natriumsitraattiputkea, jotka sentrifugoitiin, ja eroteltu plasma jaettiin säilytysputkiin huoneenlämpöön ja jääkaappiin. Näytteet analysoitiin 24 ja 48 tunnin säilytyksen jälkeen.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että hematokriitti, MCV, MCHC ja RDW-SD eivät säily tutkimuskelpoisina vuorokauden huoneenlämpösäilytyksen jälkeen. Näistä MCHC laskee, ja muut parametrit nousevat. Näitä muutoksia ei tapahtunut jääkaapissa säilytetyissä vastinputkissa, ja jääkaapissa nämä parametrit olivat analysointikelpoisia vielä 72 tunnin jälkeen. Trombosyytit säilyivät hieman paremmin jääkaapissa kuin huoneenlämmössä. Hyytymistutkimuksista INR säilyy sekä huoneenlämmössä että jääkaapissa eroteltuna plasmana koko tutkimuksen ajan stabiilina, mutta APTT:ssa tapahtui merkittävää muutosta jo 24 tunnin säilytyksessä.
Opinnäytetyön luotettavuutta lisää se, että näytteet analysoitiin joka päivä samalla laitteella, ja kaikilla näytteillä oli säilytysputket sekä huoneenlämmössä että jääkaapissa. Luotettavuutta heikentää pieni otoskoko, jonka vuoksi opinnäytetyöstä ei voi tehdä yleistettyjä päätelmiä, mutta saadut tulokset tukevat aiemmin saatuja tutkimustuloksia. Jatkotutkimusaiheiksi nousivat esimerkiksi INR-näytteiden säilyvyys kokoverenä, INR-näytteiden pidempi säilytys tai PVK-näytteiden altistuminen lämpötilavaihteluille.