Oppimisen monet muodot : työsuhteessa tapahtuva harjoittelu

Abstract

Kliininen harjoittelu on olennainen osa sairaanhoitajan tutkintoa. Ohjatun harjoittelun avulla opiskelija perehtyy sairaanhoitajan keskeisimpiin työtehtäviin ja oppii soveltamaan jo opittuja tietoja sekä taitoja aidoissa potilaskontakteissa ja oppimisympäristöissä. Tiiviillä koulun ja työelämän välisellä yhteistyöllä voidaan varmistaa tulevien ammattilaisten työelämää tukeva oppiminen ja koulutus.

Turun Ammattikorkeakoulun ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin yhteisen kehittämishankkeen tavoitteena oli luoda joustava ja innovatiivinen tapa suorittaa käytännön harjoittelua sekä luoda malli, jossa integroituvat työ, opiskelu, aiempi koulutus ja työkokemus. Hankkeessa suunnitel-tiin sekä testattiin mallia, jossa kolme (n=3) lähihoitajataustan omaavaa sairaanhoitajaopiskelijaa palkattiin lähihoitajan vakanssiin neljän kuukauden ajaksi. Kehittämishankeen soveltavan tutki-muksen avulla haluttiin saada tietoa työsuhteessa suoritetun harjoittelun toimivuudesta opiskeli-joiden, työelämän ohjaajien sekä työyhteisön näkökulmasta. Näiden saatujen tulosten avulla on pyrkimys kehittää työsuhteessa tapahtuvasta harjoittelusta toimiva kokonaisuus, jota olisi mah-dollista tulevaisuudessa soveltaa eri hoitotyön yksiköissä.

Tulokset osoittivat, että työsuhteessa tapahtuva harjoittelu tuki sekä vahvisti opiskelijoiden ammatillista kasvua ja osaamisen vahvistumista monella tavoin. Työsuhteesta johtuen opiskelijat kokivat ajoittain painetta osaamisesta. Paine koettiin pääasiallisesti kuitenkin motivoivana tekijänä, samoin kuin jaksolta saatu rahallinen korvaus. Tavallista pidempi harjoittelu mahdollisti oppimisen syvällisemmän prosessoinnin, mutta toisaalta jakson rikkonaisuus loi haasteita op-pimisprosessin jatkuvuuteen. Tiivis ja järjestelmällinen ohjaussuhde sekä opettajan läsnäolo jakson aikana vaikutti positiivisesti kaikkiin osapuoliin. Toteutus kokonaisuutena oli varsin on-nistunut, vaikka soveltavan tutkimuksen tulokset osoittivat, että harjoittelumalli vaatii vielä testausta sekä roolien ja työnkuvien selkeyttämistä.

Practical training in a clinical setting is an integral part of the nursing degree. Guided practical training allows the student to become acquainted with the nursing staff's most important tasks and learn to apply their knowledge and skills in contact with genuine patients and in genuine working environments. Close co-operation between schools and healthcare organizations ensures that future professionals learn the skills required in the workplace.

The aim of the joint development project of Turku University of Applied Sciences and The Hospital District of Southwest Finland was to create a flexible and innovative way to run practical training and to create a model in which work, study, previous education and work experience could be integrated. In this project, three (n=3) practical nurses studying for their bachelor’s degree were hired to share the shifts of one practical nurse’s vacancy for a four-month period. Applied research, which closely followed this project, sought to obtain information on the viability of this training model from the viewpoint of the students, the workplace instructors and the entire workplace staff. With the results, the aim is to describe the model that took place in this training and focus on ideas how to improve it, in order that training model could be used and applied in different nursing units in the future.

Results showed that practical training supported the professional growth of the students and strengthened their competence in various ways. In terms of employment, students felt concern over their own expertise, but in this case, the added pressure turned out to be a major motivating factor. Financial reimbursement for the training was also seen as added motivation. The longer training period allowed more time for learning, but the fragmented nature of the practical training also created challenges. Close and consistent mentoring relationship and the close supervision of the teacher had a positive effect on all parties in this project. Overall, the project can be considered a success, though this training model still requires more testing, and the roles and job descriptions need further clarification before it can be recommended to be used elsewhere.