Leikin merkitys nukketeatterissa
Kärki, Emma (2010)
Kärki, Emma
Turun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052510425
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052510425
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkin ja käsittelen leikin merkitystä nukketeatterissa. olen tutkinut leikkiä, teatteri-ilmaisua ja improvisaatiota käsitteleviä kirjoja, sekä pitänyt lapsille nukketeatterityöpajan, joihin opinnäytetyöni pohjautuu. Tavoitteenani on ollut saada konkreettista tietoa ja kokemusta aiheen ympäriltä. Aihe kiinnostaa minua siksi, että turhan usein teatterin tekemisen prosessi voi olla tekijälleen ahdistava kokemus, vaikka mielestäni luovan työn ei tarvitseisi olla sitä.
Reetta Vehkalahti kollegoineen on kehitellyt leikkiteatterimenetelmän, jossa käden taidot yhdistyvät ilmaisuun ja lapset saavat kokea yhteisöllisyyden tunnetta ja tehdä omannäköistään kulttuuria. Ohjaajan tehtävä on antaa tietotaitonsa ohjattaviensa käsiin. Leikkiteatterissa ilmaisu on tärkeämpää kuin lopputulos. Esitys tai työpaja voidaan tehdä esimerkiksi jonkin valitun teeman ympäriltä ja yhdistellen erilaisia tekniikoita.
Kesällä 2009 pidin lapsille nukketeatterityöpajan. Sen teemana oli ”Satumetsä”. Työpajassa tehtiin käsinukkeja ja lyhyt esitys sen päätteeksi. Tavoitteena oli nukketeatterin tekemisen ilo ja raportin tekeminen työpajasta.
Keith Johnstone on improvisaation uranuurtaja, joka on kirjoittanut improvisaatiosta ja opettanut sekä esiintynyt improvisaatioteatterinsa kanssa eri maissa. Hänen opetusmenetelmänsä pohjana on improvisaatio ja spontaani ilmaisu. Kulmakiviä hänen opetuksessaan on statustyöskentely, jossa näyttelijää harjaannutetaan näkemään statuksia, joita ihmisten välillä vallitsee. Hänen mukaansa näyttelijän tarvitsee vain tietää, onko hänen statuksensa vastanäyttelijää ylempänä vai alempana, ollakseen vakuuttava. Hän on kehitellyt erilaisia status- ja muita improvisaatioharjoituksia ja opettanut myös naamionäyttelemistä.
Sain Keith Johnstonen kirjoittamasta ”Impro”-kirjasta, sekä Reetta Vehkalahden kirjoittamasta ”Leikkivä teatteri”-kirjasta uutta pontta ja näkemyksiä teatterin tekemiseen. Suosittelen kaikille uusille opiskelijoille näiden teosten lukemista, jotta he voivat saada myös erilaista näkökulmaa teatterin tekemiseen ja ryhmänohjaukseen.
Reetta Vehkalahti kollegoineen on kehitellyt leikkiteatterimenetelmän, jossa käden taidot yhdistyvät ilmaisuun ja lapset saavat kokea yhteisöllisyyden tunnetta ja tehdä omannäköistään kulttuuria. Ohjaajan tehtävä on antaa tietotaitonsa ohjattaviensa käsiin. Leikkiteatterissa ilmaisu on tärkeämpää kuin lopputulos. Esitys tai työpaja voidaan tehdä esimerkiksi jonkin valitun teeman ympäriltä ja yhdistellen erilaisia tekniikoita.
Kesällä 2009 pidin lapsille nukketeatterityöpajan. Sen teemana oli ”Satumetsä”. Työpajassa tehtiin käsinukkeja ja lyhyt esitys sen päätteeksi. Tavoitteena oli nukketeatterin tekemisen ilo ja raportin tekeminen työpajasta.
Keith Johnstone on improvisaation uranuurtaja, joka on kirjoittanut improvisaatiosta ja opettanut sekä esiintynyt improvisaatioteatterinsa kanssa eri maissa. Hänen opetusmenetelmänsä pohjana on improvisaatio ja spontaani ilmaisu. Kulmakiviä hänen opetuksessaan on statustyöskentely, jossa näyttelijää harjaannutetaan näkemään statuksia, joita ihmisten välillä vallitsee. Hänen mukaansa näyttelijän tarvitsee vain tietää, onko hänen statuksensa vastanäyttelijää ylempänä vai alempana, ollakseen vakuuttava. Hän on kehitellyt erilaisia status- ja muita improvisaatioharjoituksia ja opettanut myös naamionäyttelemistä.
Sain Keith Johnstonen kirjoittamasta ”Impro”-kirjasta, sekä Reetta Vehkalahden kirjoittamasta ”Leikkivä teatteri”-kirjasta uutta pontta ja näkemyksiä teatterin tekemiseen. Suosittelen kaikille uusille opiskelijoille näiden teosten lukemista, jotta he voivat saada myös erilaista näkökulmaa teatterin tekemiseen ja ryhmänohjaukseen.