Työpaikalla hoitajien työhyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavat tekijät ja niiden minimoiminen : opas esimiehille

Abstract

Opinnäytetyö kirjoitettiin hoitotyön esimiehille oppaaksi, jossa tarkastellaan hoitajien työhyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä ja esimiehen keinoja niiden minimoimiseksi. Työhyvinvointiin liittyy työntekijän koko psykososiaalinen ja fyysinen lähityöympäristö ja se kertoo työyhteisön toiminnan sujumisesta. Vaikka jokainen työntekijä vaikuttaa työyhteisön työhyvinvointiin, on esimiehellä ratkaiseva rooli työhyvinvoinnin rakentamisessa ja kehittämisessä.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa, narratiivista kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku toteutettiin sekä kotimaisista että ulkomaisista tietokannoista - kuten Terveyskirjasto, PubMed, Cochrane Library, Google Scholar - ja painetusta kirjallisuudesta. Tutkimukseen pyrittiin valitsemaan mahdollisimman tuoreita ja luotettavia lähteitä.

Negatiivisesti työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät jaetaan fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja muihin tekijöihin. Fyysisiin tekijöihin kuuluu mm. nostot ja potilassiirrot, aggressiiviset potilaat ja tarttuvat taudit. Psyykkisiin tekijöihin kuuluu mm. työmäärä, epävarmuus sekä vaikutus- ja koulutusmahdollisuudet. Sosiaalisiin tekijöihin kuuluu mm. esimieheen liittyvät tekijät, yhteistyön sujumattomuus, eristyneisyys ja kiusaaminen. Muihin tekijöihin kuuluu mm. epäsäännölliset ja hankalat työajat, pitkät työpäivät ja väkivallan uhka.

Työhyvinvoinnin johtaminen jaetaan ennakoivaan, eli ongelmia ehkäisevään, korjaavaan, eli ongelmia ratkaisevaan, ja välilliseen toimintaan, eli viestintään, koulutukseen ja kartoituksiin. Aktiivinen, tasapuolinen ja oikeudenmukainen esimies, joka toimii tilanteissa reilusti vaikuttaa työyhteisön työhyvinvointiin positiivisesti.

Työhyvinvoinnin negatiivisesti vaikuttavien tekijöiden minimoimisesta on monia hyötyjä sekä työyhteisölle että organisaatiolle laajemmin. Työntekijöiden henkinen ja fyysinen hyvinvointi lisääntyy, työyhteisön me-henki kohenee, sairauspoissaolot ja niihin liittyvät kustannukset vähenevät ja tuottavuus paranee.

The purpose of the thesis was to examine the negative aspects related to nurses’ well-being at work and what means do managers have to minimize them. Well-being at work describes togetherness and how well the work community is doing. The whole psychosocial and physical work environment of the employee affects their well-being at work. Although every employee affects it, the manager has a key role in building and developing well-being at work.

The research method was a descriptive, narrative literature review. Both domestic and international databases - such as Terveyskirjasto, PubMed, Cochrane Library, Google Scholar - along with various libraries for printed literature were used in the data procurement process. The aim was to use as reliable and up-to-date sources as possible.

The factors affecting well-being at work negatively are divided into physical, mental, social and other factors. Physical factors include i.a. lifting and patient transfers, aggressive patients and infectious diseases. Mental factors include i.a. work load, uncertainty, influence and training possibilities. Social factors include i.a. management and co-operation issues, isolation and bullying. Other factors include i.a. long work days, irregular and difficult work hours and the threat of violence.

Management of well-being at work is divided into proactive actions, which prevents issues, reparative actions, which repairs issues, and mediating actions, which includes communication, additional training and surveys. An active, fair, equal-opportunity manager who acts accordingly in situations affects the work community’s well-being positively.

Minimizing the negative aspects related to work-wellbeing has numerous benefits to the employees, the work community and the whole organization. The physical and mental well-being and the productivity of employees improves, sickness absences, and the costs related to them, decrease.