Pitkäaikaistyöttömien näkemys työllisyyspalveluihin: velvoittavaa pakkoa vai osallistavaa motivointia

Abstract

Työttömyys vaikuttaa haitallisesti yksilön hyvinvointiin. Vakavimmillaan työttömyys näyttäytyy suurina kuolleisuuseroina työttömien ja työllisten välillä. Velvoittava työllisyyspolitiikka määrittelee työttömyysetuuden vastikkeelliseksi. Jos ennalta määriteltyjä toimia ei toteuteta, työtöntä rankaistaan etuuden vähenemisellä tai poistamisella. Velvoittavaa työllisyyspolitiikkaa edustaa Suomessa vuoden 2018 alussa käyttöön otettu aktiivimalli.

Sanktiointi on osa suurempaa yhteiskunnallista uusliberaalista muutosta, joka on käynnissä kehittyneissä maissa. Muutoksessa korostetaan vapaita markkinoita ja yksilön vastuuta sekä rankaistaan laiminlyönneistä. Työttömän työhalua tulee kontrolloida velvollisuuksien ja erilaisien karenssirankaisujen avulla. Motivaation lähteenä rankaisut ja karenssit ovat kuitenkin heikkoja, sillä ihmisen hyvinvointi, kasvu ja kehitys selittyvät kolmella sisäisen motivaation lähteellä: omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys.

Opinnäytetyön tutkimuskysymyksinä ovat: Pitäisikö työllisyyspolitiikan olla velvoittavaa? Jos pitäisi, millaista velvoittavuuden tulisi olla? Tutkimuskysymyksiä on pohdittu pitkäaikaistyöttömien näkökulmasta haastattelemalla 28 työtöntä keväällä 2018. Tuloksien perusteella pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat suoria väyliä työllistymiselle sekä henkilökohtaista tukea ja ohjausta. Työttömän omia voimavaroja tulisi hyödyntää paremmin herättämällä sisäinen motivaatio. Mikäli yritys saa yhteiskunnalta tukea, tulisi tasapuolisuudenkin vuoksi myös yrityksille asettaa vaatimuksia työllistämiselle. Ennakkoluuloja työttömästä passiivisena ja työtä välttelevänä tulisi pyrkiä aktiivisesti poistamaan esimerkiksi tuomalla mediaan todellisia esimerkkejä työttömän arjesta. Lisätutkimusta tarvitaan yritysten näkökulmasta: Mikä poistaisi ennakkoluuloja ja edistäisi pitkäaikaistyöttömien työllistämistä? Myös kansainvälisistä työllisyysratkaisuista tulisi tehdä jatkotutkimusta.

Unemployment has detrimental effect on individual´s well being. The most severe outcome of unemployment is the difference in death rate between unemployed and employed. Conditionality in employment policy defines prerequisites for employment benefits. If predefined activities are not fulfilled person is sanctioned with benefit reduction or removal. Activity model that was taken into use in Finland early 2018 represents conditionality in employment policy.

Sanctions are part of larger social neoliberal change that is ongoing in developed countries. Change emphasizes free markets and individual responsibility as well as punishes neglects. Unemployed´s will to work must be controlled with duties and sanctions. Hovewer, as a motivational source sanctions and punishments are weak since human well being, growth and development requires 3 forces of intrinsic motivation: autonomy, mastery and purpose i.e. ability to connect to larger cause.

Study questions of thesis are: Should employment policy use conditionality mechanisms? If yes, what kind of conditionality mechanisms should be executed? Reflection is done from unemployed viewpoint by interviewing 28 unemployed persons in spring 2018. Results of the interviews suggest that long-term unemployed persons need direct paths to employment and more personal support and guidance. Unemployed`s own resources should be utilised better and aim at finding the intrinsic motivation of the job seeker. In case company gets public monetary support it is fair that the company fulfills some demands for recruitments. Prejudices of unemployed as being passive and avoiding jobs should be actively removed, for instance by bringing real examples of unemployed reality into media. Further studies are needed from companies viewpoint: What activities would reduce prejudices and advance employment of long term unemployed? Also international employment policy solutions should be studied further.