Auki, ristiin, auki, ristiin, läpsy, napsu, seis! : 7–8-vuotiaiden oppilaiden koordinaatiokyvyn ja hienomotoriikan kehittäminen mukali-tunnilla positiivisen pedagogiikan keinoin

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten 7–8-vuotiaiden musiikkiopiston oppilaiden mukali-tunnin ryhmäopetus vaikuttaa lapsen koordinaatiokyvyn ja hienomotoriikan kehittymiseen positiivisen pedagogiikan keinoin. Työ on kvalitatiivinen tutkimus, johon on käytetty materiaalina teoreettista kirjallisuutta, soitonopettajien ja opiston rehtorin haastatteluja sekä arviointia ja analysointia omasta käytännön työstä.

Opinnäytetyö on työelämälähtöinen ja työllä sanallistetaan musiikkiliikunnallinen ryhmäopetus, joka on ollut toiminnassa Kankaanpään musiikkiopistossa jo vuodesta 2009. Opinnäytetyön sisältö ja tutkimuksen tulos antaa mallin, kuinka ilman pääsykokeita musiikkioppilaitoksen oppilaiden edistystä voi sanallisesti arvioida.

Lapsen kasvua avaavan teoreettisen osuuden lisäksi opinnäytetyö avaa Kankaanpään musiikkiopiston mukali-tunnin opetussuunnitelmaa ja perehtyy konkreettisin esimerkein opetustyöhön, jolla lapsen hienomotoriikkaa ja koordinaatiokykyä voidaan musiikin avulla kehittää. Työn taustalla on koko ajan positiivinen pedagogiikka, joka luo pohjan kaikelle toiminnalle. Opinnäytetyö osoittaa, miten musiikin opiskelu on sekä opiskeltava aine kuin materiaali, joka toimii suodattimena kaikkeen oppimiseen.

Opinnäytetyön tuloksissa todetaan, että positiivisen kannustuksen myötä lapsen musiikillisia taitoja edistävillä koordinaation ja hienomotoriikan harjoituksilla on suurta vaikutusta lapsen kokonaisvaltaiseen kasvuun. 7–8-vuotiaalle musiikin harrastajalle on hyötyä mukali-tunnin ryhmäopetuksesta niin kognitiivisten, motoristen ja sosioemotionaalisten taitojen kehittymisessä. Soiton opiskelu tehostuu, kun lapsen liikunnallisia taitoja ja innostusta hyödyntäen luodaan ryhmäopetuksessa toimintaa, joka kehittää soittotaidon vaatimaa koordinaatiota.

Soiton opiskelu itsessään kehittää lapsen sinnikkyyttä ja itsesäätelyn taitoja, joilla on positiivinen vaikutus lapsen koulumenestykseen. Työn tuloksesta voidaan tulkita, että positiivinen kannustaminen, monipuoliset, kokonaisvaltaista kasvua tukevat musiikkiliikunnalliset ryhmäharjoitukset, instrumentin opiskelu sekä musiikkiopiston opettajien välisen viestinnän tehostaminen yhdessä edistävät lapsen hienomotoriikkaa ja koordinaatiokykyä.

The objective of this study was to gather information about how to improve 7 and 8-year-old music students’ musical skills in a Mukali-class and how to improve their coordination and motor (both fine and gross) skills. In addition, the purpose of this thesis was to study how does positive pedagogy affects those skills. Mukali is a subject where music is being taught by singing, playing, listening and dancing in a group. All action aims at improving the children’s holistic view and experience of music.

The data were analysed using qualitative content analysis and collected from theoretical literature, interviews of music school instrument teachers and analyses of practical classroom teaching materials. The purpose of this study was also to prove that children can show their musical skills and improvement during lessons in music schools. Therefore, it isn’t necessary to have auditions at music schools at all, because the tests cannot show the children’s full potential.

This study proves that children can improve their skills significantly by concentrating on progressing their musical coordination and fine and gross motor skills with the help of positive support provided by the music teacher and the group where the children are studying in. This will in turn influence every aspect of the children’s lives. The findings indicate that playing an instrument and improving the children’s holistic music education will improve their resilience and self-regulation, which can be seen in all aspects of their lives.