Kuuloliitto ry:n etsivä verkkonuorisotyö sosiaalisessa mediassa : Huonokuuloisten nuorten ajatuksia Kuuloliiton nuorisotyöstä
Helander, Cecilia (2018)
Helander, Cecilia
Hämeen ammattikorkeakoulu
2018
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112718638
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112718638
Tiivistelmä
Opinnäytetyö oli osana Kuuloliitto ry strategiakauden, Kuuloliiton toiminnan ja talouden suuntaviivat 2018-2020, kehittämisprojektia. Opinnäytetyö toimi esitutkimuksena Kuuloliitto ry:n etsivän verkkonuorisotyön toteuttamiselle sosiaalisessa mediassa. Työn tarkoituksena oli tuottaa tietoa huonokuuloisten nuorten ajatuksista sosiaalisen median hyödyntämisestä Kuuloliitto ry:n nuorisotyön välineenä.
Tutkimuksen teoreettisen perustan keskiössä oli digitaalinen nuorisotyö. Tutkimuksessa avattiin digitaalisen nuorisotyön käsitettä, jossa keskityttiin etsivän verkkonuorisotyön määritelmään. Keskeistä tutkimuksessa oli myös avata nuorisotyön ja kuulovammaisuuden määritelmiä.
Tutkimus on tehty kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruussa käytettiin teemahaastattelun menetelmää ryhmähaastattelussa. Yhteensä ryhmähaastatteluihin osallistui kuusi huonokuuloista nuorta. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Teemoittelussa päädyttiin kuuteen teemaan: sosiaalinen media nuorten kokemana, huonokuuloisuus sosiaalisessa mediassa, Kuuloliitto sosiaalisessa mediassa, huonokuuloisuus, vertaistuki ja Kuuloliiton yhteistyö.
Tutkimuksen tulosten mukaan voidaan päätellä, että on vaikeaa määritellä yhtä ja oikeaa sosiaalisen median kanavaa toteuttaa nuorisotyötä. Tulosten perusteella tietyn kanavan käytön sijaan ratkaisevammassa asemassa on aktiivisuus eri sosiaalisen median kanavilla sekä kanavien eri ominaisuuksien monipuolinen hyödyntäminen. Tulokset osoittavat myös, että nuoret toivovat Kuuloliiton ottavan aktiivisempaa roolia tiedottajana, vertaistuenantajana, tukijana ja asianajaja sosiaalisessa mediassa.
Tutkimuksen teoreettisen perustan keskiössä oli digitaalinen nuorisotyö. Tutkimuksessa avattiin digitaalisen nuorisotyön käsitettä, jossa keskityttiin etsivän verkkonuorisotyön määritelmään. Keskeistä tutkimuksessa oli myös avata nuorisotyön ja kuulovammaisuuden määritelmiä.
Tutkimus on tehty kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruussa käytettiin teemahaastattelun menetelmää ryhmähaastattelussa. Yhteensä ryhmähaastatteluihin osallistui kuusi huonokuuloista nuorta. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Teemoittelussa päädyttiin kuuteen teemaan: sosiaalinen media nuorten kokemana, huonokuuloisuus sosiaalisessa mediassa, Kuuloliitto sosiaalisessa mediassa, huonokuuloisuus, vertaistuki ja Kuuloliiton yhteistyö.
Tutkimuksen tulosten mukaan voidaan päätellä, että on vaikeaa määritellä yhtä ja oikeaa sosiaalisen median kanavaa toteuttaa nuorisotyötä. Tulosten perusteella tietyn kanavan käytön sijaan ratkaisevammassa asemassa on aktiivisuus eri sosiaalisen median kanavilla sekä kanavien eri ominaisuuksien monipuolinen hyödyntäminen. Tulokset osoittavat myös, että nuoret toivovat Kuuloliiton ottavan aktiivisempaa roolia tiedottajana, vertaistuenantajana, tukijana ja asianajaja sosiaalisessa mediassa.