Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen ryhmäkuntoutus : Tays Sydänsairaalan ryhmäkuntoutusmallin kehittäminen

Abstract

Sepelvaltimotautiin kuolee vuosittain 12 000 suomalaista. Liikunnalla pystytään ennaltaehkäisemään ja hoitamaan sepelvaltimotautia. Liikunnallinen ryhmäkuntoutus on kustannustehokasta ja sen on todettu vähentävän sydänperäistä kuolleisuutta, sairaalakäyntien määrää ja parantavan elämänlaatua.

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Tays Sydänsairaala, jossa vuosina 2017–2018 järjestettiin sepelvaltimotautikuntoutujien liikuntaryhmäkokeilu. Tays Sydänsairaalan fysioterapeutit vastasivat ryhmien toiminnan suunnittelusta. Toteutuksesta vastasivat Tays Sydänsairaalan fysioterapeuttien lisäksi Tampereen ammattikorkeakoulun fysioterapeuttikoulutuksen opiskelijat.

Opinnäytetyössä selvitettiin ryhmiin osallistuneiden kokemuksia liikuntaryhmän toimivuudesta. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, jonka tavoitteena oli selvittää mahdollisimman konkreettisia ideoita kyseisen liikuntaryhmämallin kehittämiseksi.

Saatujen tulosten perusteella ryhmiin osallistuneet olivat tyytyväisiä liikuntaryhmien toimintaan ja lähes kaikkien liikunnallinen aktiivisuus kohentui. Tietoisuus liikunnan merkityksestä sepelvaltimotaudin omahoidossa kasvoi ja ryhmiin osallistuneet oppivat liikkumaan omatoimisemmin kuin aiemmin omat rajansa tuntien. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että liikuntaryhmämalli on ollut onnistunut. Vastaavaa ryhmäliikuntamallia pystytään käyttämään myös muiden sydänsairauksien kuntouksessa.

In Finland coronary heart disease is one of the most common diseases. As many as 12 000 Finns die annually from coronary heart disease. Exercise is an important part of the self-care. Physical group rehabilitation is cost-effective and has been shown to reduce cardiovascular mortality. The study was conducted in cooperation with Tampere Heart Hospital.

The objective of this study was to gather information about the participants’ experiences of the activity of the group. In 2017–2018 exercise-based rehabilitation was organised for a group of coronary heart disease rehabilitees. The functionality of the exercise-based rehabilitation group was examined by conducting a survey.

The results reveal that the majority of the respondents were content with the functionality of the group and physical activity increased among almost all group members. Awareness of the significance of exercise in self-care of coronary heart disease increased and partic-ipants in the group learned to exercise more independently within safe limits.

Overall, these results indicate that the model of the exercise-based rehabilitation group has been successful. A similar group model can also be used to treat other cardiac diseases.