Ensivastetoiminnan merkitys tavoittamisviiveen pienentämisessä

Abstract

Ensivastetoiminnasta on tullut merkittävä osa ensihoitopalveluja ja pelastuslaitosten toimintaa. Toimintaa ja sen vaikuttavuutta on kuitenkin tutkittu Suomessa erittäin vähän. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia ensivastetoiminnan merkitystä potilaan tavoittamisviiveen pienentämisessä, joka on yksi toiminnan keskeisimmistä tehtävistä.

Tutkimusaineiston muodosti vuoden 2017 pelastuslaitosten ensivasteyksiköiden suorittamat ensivastetehtävät. Lisäksi tutkimusaineistoa on täydennetty muilla pelastuslaitosten toimintavalmiutta ja tehtäviä kuvaavilla tilastoilla. Tutkimusaineisto on koottu pelastustoimen onnettomuus- ja resurssitietokanta Prontosta. Tutkimusaineiston avulla on laadittu kuvaus pelastuslaitosten ensivastetehtävistä ja toimintavalmiudesta ensivastetehtävillä. Ensivasteyksikön merkitystä tavoittamisviiveen pienentämisessä on tutkittu vertailemalla ambulanssien ja ensivasteyksiköiden statustietoja.

Tutkimusten tulosten mukaan pelastuslaitosten ensivasteyksiköt suorittivat vuonna 2017 kaikkiaan 24 321 ensivastetehtävää. Tehtävien osuus kaikista pelastustoimen tehtävistä oli 23 %, ollen suurin yksittäinen tehtäväluokka. Yleisimpiä tehtäväluokkia ovat rintakipu, elottomuus ja aivohalvaus. Kymmenen yleisintä tehtäväluokkaa muodostavat kaikkiaan 84,5 % tehtävistä. Pelastustoimen toimintavalmiusaika ensivastetehtävillä oli keskimäärin 10.51.00 minuuttia. Ensivasteyksikkö tavoitti kohteen ennen ambulanssia 66,6 % tehtävistä ja keskimäärin 10.47.20 minuuttia aikaisemmin.

Tavoittamisviiveen merkitystä selvitettiin tutkimuksen yhteydessä kirjallisuuskatsauksen avulla. Aikaisempien tutkimusten perusteella tavoittamisviiveen pienentämisellä on merkitystä erityisesti elottomien potilaiden selviytymiseen. Sen sijaan muissa potilasryhmissä yli 8 minuutin tavoittamisviiveellä ei näyttäisi olevan merkitystä selviytymiseen.