Lätkässä liikkuvuuteen : Kuuden viikon dynaamisen liikkuvuusharjoittelun vaikutukset jääkiekkojunioreiden lonkankoukistajien ja hamstring-lihasten liikkuvuuteen

Abstract

Liikkuvuusharjoittelulla tiedetään olevan paljon positiivisia vaikutuksia muun muassa suorituskykyyn ja terveyteen. Liikkuvuus tarkoittaa venyvyyttä, johon yhdistetään kontrolli. Tässä opinnäytetyössä liikkuvuudella tarkoitetaan lihasten elastisuutta. Liikkuvuusharjoittelun herkkyyskausi sijoittuu noin 11–14 vuoden ikään, jolloin on helpoin saavuttaa maksimaalinen liikkuvuustaso. Lapsuudessa saavutettu hyvä liikkuvuus mahdollistaa myös aikuisiällä oman lajin vaatimat liikkeet helpommin. Jääkiekossa on hyötyä hyvästä liikkuvuudesta, koska se edesauttaa muun muassa muiden fyysisten ominaisuuksien sekä lajiominaisuuksien kehittymistä.

Opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä tietoutta nuorten jääkiekkoilijoiden lonkankoukistajien ja hamstring-lihasten liikkuvuusharjoittelusta tämän ikäluokan valmentajille sekä fysioterapian ammattilaisille ja opiskelijoille. Tavoitteena oli selvittää kuuden viikon dynaamisen liikkuvuusharjoittelun vaikutusta 11–12-vuotiaiden jääkiekkojunioreiden lonkankoukistajien sekä hamstring-lihasten liikkuvuuteen.

Kuuden viikon dynaaminen liikkuvuusharjoitteluinterventio suoritettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Kohderyhmänä toimi S-Kiekko Juniorit ry:n D2–05-joukkue. Tutkimuksen alkumittauksiin osallistui 28 kohderyhmän henkilöä, joista lopulta kymmenen henkilöä osallistui loppumittauksiin. Tutkimuksessa käytettiin passiivista alaraajan suorana nostotestiä (Straight Leg Raise = SLR) ja modifioitua Thomasin -testiä. Mittausvälineenä molemmissa testeissä käytettiin goniometriä, jolla mitattiin lonkkanivelen kulmaa testien aikana.

Kuuden viikon intervention jälkeen otetuista mittauksista voidaan päätellä, että dynaamisella liikkuvuusharjoittelulla on vaikuttavuutta lonkankoukistajien ja hamstring-lihasten liikkuvuuteen. Tulokset paranivat erityisesti hamstring-lihasten liikkuvuuksissa, jota mitattiin SLR-testillä. Myös lonkankoukistajissa, jota mitattiin modifioidulla Thomasin -testillä, tapahtui positiivisia muutoksia, mutta ei niin suuressa määrin kuin hamstring-lihaksissa.

It is known that mobility training has many positive effects on performance and health. Mobility means controlled stretching. In this thesis, mobility means elasticity of muscles. The sensitive period of the mobility training is around 11–14 years, when the maximum mobility should be achieved. Good mobility also facilitates movements, which are required in one’s sport as an adult. In ice hockey, the good mobility is beneficial because it supports the development of other physical and sport qualities. The purpose of this thesis is to increase the information of the mobility training of junior ice hockey players for hip flexors and hamstring muscles. The information was directed at coaches of this generation and physiotherapy professionals and students. The aim was to examine the effects of six-week dynamic mobility training on the mobility of hip flexors and hamstring muscles of 11–12 years old junior ice hockey players. The six-week dynamic mobility training intervention was performed as a quantitative survey. The target group was D2-05 team of S-Kiekko Juniorit ry. There were 28 participants in the initial measurements and ten of them participated in the final measurement. In this study, passive straight leg raise (SLR) test and modified Thomas test were used. As a measuring instrument, goniometer was used in both tests to measure the hip joint angle. As a conclusion, after six-week intervention it can be figured that dynamic mobility training has an effect on the mobility of hip flexors and hamstring muscles. Particularly, the results improved for mobility of hamstring muscles. There were also positive changes in the hip flexors, but not as much as in hamstring muscles.