Digitaalisten teknologioiden hyödyntäminen polvitekonivelleikattujen kuntoutusprosessissa : yli 60-vuotiaiden kuntoutujien kokemuksia kuntoutusteknologiasta

Abstract

Polven tekonivelleikkauksia tehdään Suomessa vuosittain yli 10 000. Leikkaus ja siitä kuntoutuminen on prosessi, joka vaatii sekä terveydenhuollolta, että sen asiakkaalta runsaasti resursseja. Digitalisoituvassa maailmassa teknologiasta haetaan apua myös kuntoutukseen. Teknologian kehittyminen ja arkipäiväistyminen mahdollistaa myös etäkuntoutuksen uudella tavalla.

Opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia sitä, miten yli 60-vuotiaat polvitekonivelleikatut kokevat kuntoutusteknologian käytön. Tavoitteena oli kerätä tietoa siitä, kokevatko kuntoutujat hyötyvänsä kuntoutusteknologiasta. Samalla pyrittiin keräämään kehitysehdotuksia teknologiasovellusten ja laitteiden tarjoajille. Tutkimuksessa koeryhmän kuntoutujat kävivät Tampereen ammattikorkeakoulun Hyvinvointiklinikalla mittauksissa ennen tekonivelleikkausta, neljä viikkoa tekonivelleikkauksen jälkeen ja noin 2 - 4 kuukautta leikkauksen jälkeen. Mittauksissa koeryhmä sai tietoa omasta lihasvoimastaan, tasapainostaan sekä lihasten aktivaatiotasostaan ja puolieroistaan. Koko tutkimuksen ajan kuntoutujat käyttivät PT Momentum -sovellusta ja kuittasivat tehdyt harjoitukset sovellukseen. Heitä haastateltiin mittausten jälkeen puhelimitse mittausten kulusta ja teknologian käytöstä kotona. Lisäksi heihin oltiin puhelimitse yhteydessä säännöllisesti, jotta varmistuttiin teknologian käytön sujuvuudesta.

Tutkimusjoukon kuntoutujat kokivat kuntoutusteknologian käytön pääsääntöisesti miellyttävänä. PT Momentumin koettiin motivoivan harjoitusten tekoon kotona. Mittaukset Hyvinvointiklinikalla olivat kuntoutujista mielenkiintoisia, ne kertoivat kuntoutuksen edistymisestä ja osaltaan motivoivat harjoitteluun. Tutkimuksen lopussa jokainen tutkimukseen osallistunut koki hyötyneensä kuntoutusteknologiasta. Kuntoutujilta saatiin myös kehitysehdotuksia varsinkin etäkuntoutussovellusten kehitykseen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta kuntoutusteknologian soveltuvan hyvin osaksi yli 60-vuotiaiden kuntoutusta. Teknologia ei kuitenkaan saa syrjäyttää lähikontaktissa tarjottua kuntoutusta. Sovellusten asentaminen ja käyttö tulisi olla mahdollisimman helppoa, eikä näiden opettelu saa jäädä kuntoutujalle itselleen. Jatkossa voitaisiin tutkia miten kuntoutusteknologian käytöllä saatu hyöty poikkeaa muilla etäkuntoutusmenetelmillä saadusta hyödystä.

The objective of this study was to gather information about how over 60-year-old rehabilitees feel about using rehabilitation technology devices and applications. Another objective was to gather information and ideas for the providers of this technology about how to improve their devices and applications.

The data were gathered through telephone interviews after conducting tests before the surgery, four weeks after the surgery and 2-4 months after the surgery. Contact to the rehabilitees was also maintained throughout this 4-5 month study period by telephone calls, making sure they are not having problems with the technology and that the exercises are going well.

The results suggest that the rehabilitees benefitted from the technology. The application was a good reminder and motivator for performing the exercises and the devices that were used in the tests were interesting and motivated the rehabilitees to train. New development ideas for improving the technology applied in the current study were obtained from the rehabilitees.

Further studies are required to obtain information about how the results of applying rehabilitation technologies differ from the results of using other means of remote rehabilitation.