Asumispalvelut mielenterveys- ja päihdetyössä − palvelunkäyttäjien kokemuksia osallisuudesta : systemoitu kirjallisuuskatsaus
Erkkilä, Irkka (2018)
Erkkilä, Irkka
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120119399
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120119399
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli systemoidun kirjallisuuskatsauksen avulla tuottaa yhteenveto siitä, miten eri Euroopan maissa olevat mielenterveys- ja päihdeongelmaiset asumispalvelunkäyttäjät kokevat osallisuutensa. Tavoitteena oli lisätä tietoa palvelunkäyttäjien kokemista vaikutusmahdollisuuksista ja osallisuudesta omaan hoitoonsa ja sen suunnitteluun liittyen. Työelämäkumppani Sopimusvuori Oy saa samalla käyttöönsä tuoretta tutkimustietoa tästä aihealueesta. Kirjallisuuskatsauksen tehtävänä oli määritellä, mitkä ovat asumispalvelunkäyttäjän osallisuuden kokemukseen vaikuttavia tekijöitä. Aineistona käytettiin kuutta (6) tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu aikavälillä 2008 ja 2018 ja jotka käsittelevät asumispalvelunkäyttäjien osallisuuden kokemuksia.
Osallisuuden tunnetta tukevia tekijöitä olivat asumispalvelunkäyttäjien kokemuksen mukaan oma asunto, valinnan mahdollisuus, itseluottamuksen ja omatoimisuuden lisääntyminen sekä oppi siitä, kuinka omaa toipumista voidaan edistää. Osallisuuden kokemusta sen sijaan heikensivät saavutetun luottamuksen menettäminen hoitohenkilökuntaa kohtaan, sosiaalisten suhteiden vähäisyys, palkkatyön ja mm. lääkitykseen liittyvä psykoedukaation puute. Moni asumispalvelunkäyttäjistä koki jääneensä yhteiskunnan ulkopuolelle. Tätä erillisyyden kokemusta toisinaan voimistivat asuminen yhdessä muiden palvelunkäyttäjien kanssa. Osallisuuden kokemusta osana yhteiskuntaa heikensi myös tunne siitä, että osallistaminen oli hoitohenkilökunnan kontrolloimaa ja sitä toteutettiin vain näennäisesti.
Asumispalvelunkäyttäjän tarpeet ja motivaatio osallisuuden toteuttamiseen riippuvat palvelunkäyttäjän toipumisen vaiheesta. Parannettavaa on yksilöllisyyden huomioimisessa ja osallistamisen periaatteiden käytännön toteutuksessa. Hoitohenkilökunnan roolin ristiriitaisuus, toisaalta tukena ja turvana ja toisaalta taas autoritäärisenä rajojen asettajana oleminen, toisinaan hämmentää asumispalvelunkäyttäjiä. Ulkopuolisuuden kokemus muuhun yhteiskuntaan nähden lisää palvelunkäyttäjän syrjäytymisriskiä, mikäli syrjäytymistä ehkäiseviin tekijöihin ei keskitytä jo kuntoutusjakson aikana.
Tulevaisuutta ajatellen osallisuuden kokemuksen täsmällinen kartoittaminen on tärkeä tutkimuskohde, koska tällä hetkellä tietoa on vielä melko vähän saatavilla. Näkökulmaa on hyödyllistä syventää siten, että keskitytään siihen, miten yksilöllisyys voidaan ottaa entistä tehokkaammin huomioon. Yhteiskuntaan integroitumista edistävien tekijöiden havainnollistaminen ansaitsee myös oman jatkotutkimuksensa.
Osallisuuden tunnetta tukevia tekijöitä olivat asumispalvelunkäyttäjien kokemuksen mukaan oma asunto, valinnan mahdollisuus, itseluottamuksen ja omatoimisuuden lisääntyminen sekä oppi siitä, kuinka omaa toipumista voidaan edistää. Osallisuuden kokemusta sen sijaan heikensivät saavutetun luottamuksen menettäminen hoitohenkilökuntaa kohtaan, sosiaalisten suhteiden vähäisyys, palkkatyön ja mm. lääkitykseen liittyvä psykoedukaation puute. Moni asumispalvelunkäyttäjistä koki jääneensä yhteiskunnan ulkopuolelle. Tätä erillisyyden kokemusta toisinaan voimistivat asuminen yhdessä muiden palvelunkäyttäjien kanssa. Osallisuuden kokemusta osana yhteiskuntaa heikensi myös tunne siitä, että osallistaminen oli hoitohenkilökunnan kontrolloimaa ja sitä toteutettiin vain näennäisesti.
Asumispalvelunkäyttäjän tarpeet ja motivaatio osallisuuden toteuttamiseen riippuvat palvelunkäyttäjän toipumisen vaiheesta. Parannettavaa on yksilöllisyyden huomioimisessa ja osallistamisen periaatteiden käytännön toteutuksessa. Hoitohenkilökunnan roolin ristiriitaisuus, toisaalta tukena ja turvana ja toisaalta taas autoritäärisenä rajojen asettajana oleminen, toisinaan hämmentää asumispalvelunkäyttäjiä. Ulkopuolisuuden kokemus muuhun yhteiskuntaan nähden lisää palvelunkäyttäjän syrjäytymisriskiä, mikäli syrjäytymistä ehkäiseviin tekijöihin ei keskitytä jo kuntoutusjakson aikana.
Tulevaisuutta ajatellen osallisuuden kokemuksen täsmällinen kartoittaminen on tärkeä tutkimuskohde, koska tällä hetkellä tietoa on vielä melko vähän saatavilla. Näkökulmaa on hyödyllistä syventää siten, että keskitytään siihen, miten yksilöllisyys voidaan ottaa entistä tehokkaammin huomioon. Yhteiskuntaan integroitumista edistävien tekijöiden havainnollistaminen ansaitsee myös oman jatkotutkimuksensa.