"Mikäs se tämmönen tasapaino on?" : Kyselytutkimus omaishoitajien kokemuksista toiminnallisesta tasapainostaan

Abstract

Omaisten antama apu on merkittävässä roolissa pitkäaikaishoidon kokonaisuudessa korvaten kotipalvelua, palveluasumista sekä laitoshoitoa. Omaishoitajan hyvinvoinnin ja elämänlaadun ylläpysyminen vaikuttavat huomattavasti hoitamisen onnistumiseen ja hoidettavan hyvinvointiin. Omaishoitajan kuormittumista ja hänen terveytensä heikkenemistä vähennetään tukemalla omaishoitoa joustavilla, riittävillä ja oikea-aikaisilla palveluilla. Toimintaterapiassa voidaan suunnitella ja toteuttaa interventioita omaishoitajan hyvinvointiin ja hyvän elämänlaadun ylläpysymiseen keskittyen. Arvioimalla toiminnallista tasapainoa, tunnistamalla sitä vahvistavia tai heikentäviä tekijöitä sekä kysymällä omaishoitajien omia käsityksiä tuen ja avun tarpeestaan voidaan palveluja ja tukitoimia suunnitella asiakaslähtöisesti. Kyselytutkimuksen avulla kartoitettiin Pihtiputaalaisten omaishoitajien kokemuksia toiminnallisesta tasapainostaan sekä selvitettiin heidän toiveitaan tuesta ja avusta. Aineisto koottiin keväällä 2018 kyselylomakkeella, jonka yhtenä osana käytettiin Toimintojen tasapaino – arviointia. Strukturoidut kyselyt tehtiin omaishoitajien tapahtumissa. Lomakehaastattelut tehtiin kasvotusten omaishoitajien kodeissa. Aineisto analysoitiin määrällisiä ja laadullisia menetelmiä käyttäen. Aineiston perusteella suurella osalla omaishoitajista oli ristiriitaa toiminnallisen tasapainon kokemuksessaan. He tekivät arjessaan itselleen merkityksellisiä asioita ja huolehtivat tekevänsä asioita, joita haluavat tehdä ja pystyivät vastaamaan arjessaan eteen tulleisiin haasteisiin itseään tyydyttävällä tavalla. Samalla omaishoitajat kokivat ristiriitaa toisten ja itsen vuoksi tehtävien toimintojen, päivittäisten toimintojen eri osa-alueiden sekä energiaa tuottavan ja energiaa vievän tekemisen välillä. Merkittävimpinä energiaa tuovina toimintoina korostuivat erilaiset yksin tai yhdessä ystävien ja perheenjäsenten kanssa tehtävät vapaa-ajantoiminnat. Kuormittavimmiksi koettiin asiointiin ja kotielämään liittyviä toimintoja sekä hoidettavan tilanteeseen liittyvä selvittely ja huolehtiminen. Tärkeimmiksi tuen ja avun muodoiksi omaishoitajat nimesivät kotityö avun ja vertaistuen niin hoita-jalle kuin hoidettavalle sekä kotiin hoidettavalle tulevan hoitajan.

Home help services, supported living and institutional care are partly replaced by the care and assistance given by family caregivers. The work of family caregivers is a significant part of long-term care. The success of the care and the wellbeing of the patient depend on how the family caregivers maintain their own wellbeing and quality of life. The burden and the decline of health of family caregivers could be reduced by using flexible, sufficient and timely services. Occupational therapists could plan and implement interventions focused on family caregivers’ wellbeing and quality of life. By evaluating family caregivers’ occupational balance and the related enhancing or reducing factors and by asking about their needs and expectations for support and assistance, services and support measures can be planned individually. Family caregivers’ experiences of their occupational balance as well as their needs and expectations for support were charted by using a survey in Pihtipudas in the spring of 2018. The data was collected with a questionnaire that included the Occupational Balance Questionnaire. The respondents were surveyed in their events and their homes. The data was analysed by using both qualitative and quantitative methods. Based on the data, most of the respondents had inconsistencies in their experiences of occupational balance. They found their occupations meaningful and they considered themselves doing what they really wanted to do. They also found themselves sufficiently able to meet the challenges of everyday life. At the same time, they also felt an unbalance between working for others and for themselves. They also felt unbalanced between energising and energy consuming activities. Different leisure occupations, alone or together with family members and friends were the most important energising activities. Taking care of outside affairs, housework and caring for the needs of their charges were mentioned as the most burdening occupations. Help with homework, peer support for the family caregiver and the patient and receiving professional care for the patient at home were mentioned as the most important forms of support and assistance.