Työikäisten muistisairaiden omaisten tukeminen kuntoutusohjauksen näkökulmasta

Abstract

Nykyään aivoterveyteen ja muistiin kiinnitetään entistä tarkemmin huomiota ja aiheesta käydään julkista keskustelua yhä enemmän. Suomessa on tällä hetkellä n. 200 000 henkilöä, joilla on eritasoista kognitiivista heikentymää ja heistä työikäisiä muistisairaita on noin 7 000. Työikäisten muistisairaudet tuovat mukanaan usein erityiskysymyksiä ja erilaisia tarpeita, joihin kuntoutuksen ja kuntoutusohjauksen keinoin olisi tärkeää löytää jokaiselle yksilölliset ratkaisut.

Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa työikäisten muistisairaiden omaisten kokemuksista kuntoutusohjauksen ja -prosessien vahvuuksista, sekä kehittämisen tarpeista oman jaksamisensa tueksi. Tutkimukseen osallistui 5 toimeksiantajan palveluja käyttävää muistisairaan omaista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta, joka toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina.

Haastatteluiden perusteella voitiin päätellä, että tällä hetkellä saatavilla olevat palvelut koettiin tarpeellisiksi ja niihin oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Omaisten huomioimisesta kuntoutusprosessissa, työelämän yhteensovittamisen huomioimisesta sekä kokonaistilanteen kartoittamisesta haastatelluilla oli toisistaan eriäviä kokemuksia. Vahvimmin teemoina esille nousivat vertaistuen tarve ja epätietoisuus tulevasta.

Tutkimustulosten yhteenvetona voitiin todeta, että omaiset toivoivat säännöllisempää kokonaistilanteen kartoitusta ja kootumpaa tietoa kuntoutus- ja tukipalveluvaihtoehdoista erityisesti työikäisille muistisairaille. Tukipalveluja kaivattiin lisää, mutta hankaluutena oli kuvata, millaiset tukipalvelut hyödyttäisivät eniten.

Nowadays more attention is paid to brain health and memory disorders, and there is a growing public debate on this topic. There are currently about 200,000 people in Finland with varying levels of cognitive impairment, and about 7 000 of them are at working-age. The memory problems of working people often involve specific issues and different needs, so that it is important to find individual solutions for each of them with the help of rehabilitation and rehabilitation counselling.

The aim of the study was to obtain information on the experiences of memory-impaired persons’ relatives regarding the strengths of rehabilitation counselling and processes and the development needs for supporting their own health. Five people whose spouse or parent used the services of the assignor participated in the study. The research method was qualitative, which meant that the data was collected using semi-structured theme interviews.

Based on the interviews, it could be seen that the services currently available were deemed necessary and were generally welcomed. There were divergent experiences related to taking the relatives into consideration in the rehabilitation process, consideringworking life co-ordination and assessing the overall situation. The most prominent themes were the need for peer support and uncertainty about the future.

As a summary of the results, the relatives hoped for a more regular survey of the situation and more information on the rehabilitation and support options, especially for workingage memory patients. More support services were needed, but it was difficult to describewhich services would give the best benefit.