Milloin on oikea hetki? : transsukupuolisten näkemyksiä suomalaisesta transsukupuolisten hoitomallista sekä oman sukupuoli-identiteetin tiedostamisesta
Salmivalli, Kaisa (2018)
Salmivalli, Kaisa
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120319743
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120319743
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää transsukupuolisten näkemyksiä suomalaisesta transsukupuolisten hoitomallista ja saada selville minkä ikäisenä ja miten he ovat tiedostaneet oman sukupuoli-identiteettinsä. Tavoitteena oli tuottaa asiakasnäkökulmasta tietoa transsukupuolisten hoidon kehittämiseksi sekä lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä transsukupuolisuudesta. Ammatillisena yhteistyötahona toimi Setan alainen Transtukipiste. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella menetelmällä. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Vastauslomakkeita palautettiin 181 kappaletta ja vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tuloksista selvisi, että hoitomallissa kaivataan parannuksia sekä sisällöllisiin että laadullisiin tekijöihin. Vastaajien toiveissa nousivat esiin asiakaslähtöisempi toimintakulttuuri, transpoliklinikoiden henkilökunnan parempi asiantuntemus sekä hoitojen parempi saatavuus. Oman sukupuoliidentiteetin erilaisuus syntymässä määritellystä tiedostettiin varhaisimmillaan 2-vuotiaana ja myöhäisimmillään 40-vuotiaana. Selkeimmin sukupuoliristiriita tiedostettiin 11-20-vuotiaana (50 % vastanneista). Monella heräsi ymmärrys omasta sukupuoliristiriidasta jo lapsuudessa, mutta syvempi asian tiedostaminen ja hyväksyminen vasta myöhemmin. Tiedonsaanti ja vertaistuki koettiin merkittäviksi tekijöiksi oman sukupuoli-identiteetin hahmottamisessa. Sukupuoli-identiteetin ilmaiseminen ilmeni myös lapsuuden leikeissä ja pukeutumisessa. Erilaisuuden tunne ja negatiiviset tunnetilat liittyivät olennaisesti sukupuoliristiriidan tiedostamiseen.
Vastausten perusteella voidaan todeta, että transsukupuolisten hoitomallissa on asiakasnäkökulmasta katsottuna paljon kehitettävää sekä aikuisten että alaikäisten osalta. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää tässä kehittämistyössä. Tämän opinnäytetyön otoksen perusteella transsukupuolisen sukupuoli-identiteetin hahmottuminen tapahtuu pääasiallisesti nuoruusiässä ja sukupuolen tiedostaminen ilmenee monin tavoin sekä ilmaisun että itsetutkiskelun kautta. Jatkotutkimusaiheena esitetään tutkittavan transpoliklinikoiden henkilökunnan ja transsukupuolisten omaisten näkemyksiä transsukupuolisten hoitomallista sekä pitkäaikaistutkimusta siitä, kuinka monella kokemus lapsuuden transsukupuolisuudesta säilyy aikuisuuteen.
Opinnäytetyön tuloksista selvisi, että hoitomallissa kaivataan parannuksia sekä sisällöllisiin että laadullisiin tekijöihin. Vastaajien toiveissa nousivat esiin asiakaslähtöisempi toimintakulttuuri, transpoliklinikoiden henkilökunnan parempi asiantuntemus sekä hoitojen parempi saatavuus. Oman sukupuoliidentiteetin erilaisuus syntymässä määritellystä tiedostettiin varhaisimmillaan 2-vuotiaana ja myöhäisimmillään 40-vuotiaana. Selkeimmin sukupuoliristiriita tiedostettiin 11-20-vuotiaana (50 % vastanneista). Monella heräsi ymmärrys omasta sukupuoliristiriidasta jo lapsuudessa, mutta syvempi asian tiedostaminen ja hyväksyminen vasta myöhemmin. Tiedonsaanti ja vertaistuki koettiin merkittäviksi tekijöiksi oman sukupuoli-identiteetin hahmottamisessa. Sukupuoli-identiteetin ilmaiseminen ilmeni myös lapsuuden leikeissä ja pukeutumisessa. Erilaisuuden tunne ja negatiiviset tunnetilat liittyivät olennaisesti sukupuoliristiriidan tiedostamiseen.
Vastausten perusteella voidaan todeta, että transsukupuolisten hoitomallissa on asiakasnäkökulmasta katsottuna paljon kehitettävää sekä aikuisten että alaikäisten osalta. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää tässä kehittämistyössä. Tämän opinnäytetyön otoksen perusteella transsukupuolisen sukupuoli-identiteetin hahmottuminen tapahtuu pääasiallisesti nuoruusiässä ja sukupuolen tiedostaminen ilmenee monin tavoin sekä ilmaisun että itsetutkiskelun kautta. Jatkotutkimusaiheena esitetään tutkittavan transpoliklinikoiden henkilökunnan ja transsukupuolisten omaisten näkemyksiä transsukupuolisten hoitomallista sekä pitkäaikaistutkimusta siitä, kuinka monella kokemus lapsuuden transsukupuolisuudesta säilyy aikuisuuteen.