"Kaze no naka de sodatta ki wa ne ga tsuyoi" - "Tuulessa kasvavilla puilla on vahvat juuret" : suomalaisen ja japanilaisen sijaishuollon eroja ja yhtäläisyyksiä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on vertailla suomalaisen ja japanilaisen sijaishuollon eroja ja yhtäläisyyksiä ja sitä, millaisia vaikutuksia kulttuurilla on lastensuojelutyöhön. Tutkimuksen taustalla on molempien maiden kiinnostus lastensuojelutyön kehittämiseen sekä aiheen ajankohtaisuus molemmissa yhteiskunnissa. Tutkimus on toteutettu lyhytvaihtona Japanissa ja on osa SOCPEDA-projektia (Empowering Social Pedagogic Child Welfare Training in Finland and Japan 2017–2019). Tutkimuksen tietoperustana on suomalaisen sijaishuollon lainsäädäntö ja suomalaisen lastenkotityön arki ja työkäytännöt, joiden pohjalta vertailu on toteutettu. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelminä on käytetty havainnointia, etnografiaa ja haastattelua. Tulokset on analysoitu keskustelemalla.

Tutkimuksen tulosten mukaan suomalainen ja japanilainen sijoitusprosessi sekä lastenkotien arki ovat samankaltaisia. Molemmissa maissa sijoituksen tarkoituksena on turvata lapsen kasvu ja kehitys sekä tarjota turvalliset kasvuolosuhteet. Lasten sijoitukseen johtavat syyt sekä lasten ja perheiden ongelmat ovat samanlaisia molemmissa maissa, minkä vuoksi myös lasten tarvitsema tuki ja arki ovat samanlaista. Sekä Japanissa että Suomessa lastenkodeissa tehdään perhetyötä ja yhtenä tärkeänä tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen. Tutkimuksen tulosten perusteella Suomessa sijaishuollon perhetyötä tehdään suunnitelmallisemmin.

Väkilukuun suhteutettuna Japanissa on sijoitettuja lapsia ja lastenkoteja huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Molemmissa maissa tavoitteena on, että lapset sijoitettaisiin ensisijaisesti perheisiin. Japanissa suurin osa sijoitetuista lapsista asuu kuitenkin lastenkodeissa ja Suomessa yli puolet lapsista on perhehoidossa. Tutkimuksen tulosten mukaan sijaishuollon ja lastensuojelutyön suurimmat erot maiden välillä tulevat kulttuurin ja yhteiskunnan rakenteiden kautta. Japanissa lasten kasvatus on yhteisön vastuulla, kun taas Suomessa lapsen kasvatuksesta vastaavat ensisijaisesti huoltajat ja tarvittaessa viranomaiset. Japanilainen häpeäkulttuuri tuo haasteita perheiden ongelmien esiin nostamisessa ja niihin puuttumisessa. Suomessakin on paljon puhumattomuutta, mutta lastensuojelutyön ammattilaiset uskaltavat kuitenkin puuttua perheiden ongelmiin. Japanilainen perhekäsitys on laajempi kuin suomalainen ja perheen sekä suvun merkitys korostuvat Japanissa.

The aim of this thesis is to compare the differences and similarities between Finnish and Japanese foster care and the impact of culture on child welfare work. There is interest for developing child welfare work both Finland and Japan. Child welfare and foster care are current topics in both societies. The research has been carried out in the exchange and it is part of SOCPEDA-project (Empowering Social Pedagogic Child Welfare Training in Finland and Japan 2017–2019). The research and comparison are based on Finnish Child Welfare Act and working practices and everyday life in Finnish children’s homes. This thesis is a qualitative research and observation, ethnography and interviews have been used as the research methods. The results have been analyzed by discussing.

Based on the results it can be concluded that the Finnish and Japanese process of taking child into care and everyday life in foster care are similar. In both countries, the purpose of taking child into care is to secure the child’s growth and development and to provide safe growth milieu of a child. The reasons of placements and the problems of children and their families are similar in both countries, so children need similar support and everyday life. Both in Japan and Finland, one goal is to reunite the family, therefore family work is important part of working in children’s home. On the other hand, family work is more methodical in Finnish foster care.

In Japan there is less children’s homes and children in foster care commensurate with population than in Finland. In both countries aim is to place children in foster families but in Japan most children live in children’s homes. In Finland over half of children live in foster family. Based on the results of the research, it can be concluded that culture and societies’ structures create the biggest differences between countries in foster care and child welfare work. In Japan, community has the responsibility for upbringing of children while in Finland parents have the responsibility and ultimately authorities have the responsibility if necessary. Japanese shame culture brings challenges to raise and concern the problems of families. In Finland, there is a lot of speechlessness but nevertheless, child welfare professionals do interventions. In Japan, the concept of family is broader, and family is more important in Japan than in Finland.