Tullin valtuutetuksi viejäksi : Esiselvitys Tullin valtuutetun viejän hakuprosessista Yritys X:n näkökulmasta, sekä katsaus viennin menettelyihin

Abstract

Tämän tutkielman aiheena oli Tullin myöntämä valtuutetun viejän lupa. Tutkielmassa selvitettiin mitä luvan myöntämiseen vaaditaan, mitä hakuprosessiin kuuluu ja kuinka yritys luvasta hyötyy. Myös toimeksiantajan nykyisiä viennin prosesseja tarkasteltiin opinnäytetyön yhteydessä, ja niihin pohditaan kehitysehdotuksia.

Vienti on tärkeä osa monen suomalaisen yrityksen toimintaa. Viennin onnistumiseksi yrityksen on tehtävä valintoja niin vientimuotojen, prosessien toteuttamisen kuin asiakirjamuotojenkin suhteen. Eri maiden vaatimukset täytyy selvittää, jotta vientiprosessi onnistuu. EU:n vapaakauppasopimusten myötä vietäville tuotteille voidaan saada tullietuuksia todistamalla tuotteen EU-alkuperä. Normaalisti etuusalkuperätodistukset myöntää Tulli, mutta valtuutetun viejän luvan haltijana yritys voi antaa todistuksen itse.

Tutkielma on toteutettu toiminnallisena kehityshankkeena, jonka avulla tuotettiin kehittämisehdotuksia toimeksiantajalle ja tehtiin esiselvitys valtuutetun viejän hakuprosessin vaatimuksista sekä lupaan keskeisesti liittyvistä viennin aiheista. Opinnäytetyön yhteydessä myös esitäytettiin valtuutetun viejän hakemus ja tehtiin hakemuksen liitteeksi vaadittava alkuperälaskelma. Päälähteinä on käytetty Tullin ja KauppakamariTiedon aineistoja.

Alkuperäsääntöjen tuntemus nousi tutkielmassa keskeiseen rooliin. Yrityksellä on oltava selkeä menetelmä tuotteidensa alkuperäaseman selvittämiseksi. Tutkielmassa selvisi, että toimeksiantajalle merkittävin hyöty valtuutetun viejän luvasta tulisi Etelä-Korean kaupassa, jossa lupa mahdollistaisi yli 6000 euron toimitukset. Myös Kanadaan vienti nousi esille, sillä valtuutetun viejän luvan lisäksi Kanadaan vaaditaan rekisteröidyn viejän status, mikäli alkuperätodistuksia halutaan antaa. Lisäksi tutkielmassa kävi ilmi, että viennin nykyisiä prosesseja kannattaa myös osin tarkastella ja muokata, jotta esimerkiksi väärien alkuperäilmoitusten riski pienenee.

The object of this study was to determine the requirements, process, and benefits of the application for the Custom’s Approved Exporter status. Additionally, the current export practices of the commissioner were reviewed, and possible suggestions for development are discussed.

Exporting is vital for many Finnish companies. To be able to export successfully, a company must make decisions on export modes, practices and document content, as well as look into the requirements of the different target countries. With the Free Trade Agreements the EU has negotiated with various countries comes the issue of the origin of exported products. The origin can be proved with a certificate issued by the Customs, but, as an Approved Exporter, a company can make an invoice declaration themselves.

The study was conducted as an operational development project with the goal of producing suggestions for development for the commissioner and studying the requirements of the application process for the Approved Exporter status and related topics. Along with the study, the application form was prefilled and a calculation of the EU originating materials used was made. The main sources in the study were the data from the Finnish Customs and KauppakamariTieto.

Familiarity with the preferential rules of origin proved to be a central issue in the study. A company must have a clear method for tracing the origin of its products. The study showed that for the commissioner, the Approved Exporter status would most benefit export to South Korea, as it enables shipments with value exceeding 6,000 euros. Also the topic of exporting to Canada emerged, because, in addition to the Approved Exporter status, a REX registration is also required if the company wishes to issue certificates of preferential origin. Furthermore, the study suggests, that the company’s current export processes should be examined and revised to minimize the risk of issuing erroneous certificates of origin.