Ergonomiakoulutuksen vaikutukset työturvallisuuteen : sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan kokemukset fyysisestä kuormituksesta, työskentelytavoista sekä tuki- ja liikuntaelinvaivojen esiintymisestä
Palovaara, Eija; Sarkki, Johanna (2018)
Palovaara, Eija
Sarkki, Johanna
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120720488
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120720488
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ergonomiakoulutuksen vaikutuksia työturvallisuuteen. Tarkoituksena oli selvittää sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden kokemuksia fyysisestä kuormituksesta, työskentelytavoista sekä tuki- ja liikuntaelinvaivojen esiintymisestä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa toimeksiantajalle tietoa ergonomiakoulutuksen vaikutuksista. Tuotetun tiedon avulla voidaan suunnitella ergonomiakoulutuksen jatkamista. Lisäksi toivoimme työn antavan palautetta ergonomiakouluttajille, miten kehittää koulutusta vastaamaan vielä paremmin käytännön tarpeita.
Opinnäytetyössä käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää ja aineiston analyysejä. Aineistoa kerättiin kyselylomakkeen avulla. Kysely koostui monivalintakysymyksistä ja kahdesta avoimesta kysymyksestä. Kyselyllä selvitettiin, onko ergonomiakoulutus tuonut muutoksia fyysiseen kuormitukseen, työskentely asentoon, potilaan aktivointiin, apuvälineiden käyttöön tai tuki- ja liikuntaelinvaivojen esiintymiseen. Kysely lähetettiin 116 työntekijälle ja 56 vastausta palautui, jolloin vastausprosentiksi saatiin 48,3%.
Kyselyssä selvisi, että ergonomiakoulutus on vaikuttanut positiivisesti koulutuksen käyneiden hoitotyöntekijöiden työturvallisuuteen. Työ koettiin raskaaksi terveys- ja vanhuspalveluissa ja melko raskaaksi vammaispalveluissa. Raskaimmaksi siirtotilanteeksi koettiin lattialta ylös avustaminen. Fyysinen kuormitus on vähentynyt, työskentelytavat ovat kehittyneet ja potilaan aktivointi on lisääntynyt. Potilaan aktivoinnissa eniten muutosta on tapahtunut siinä, että potilaalle annetaan aikaa suorittaa siirto itse. Selkäkivut, niska- ja hartiakivut sekä tuki- ja liikuntaelin vaivat ja näistä johtuvat sairauspoissaolot ovat vähentyneet. Vastaajat käyttävät siirroissa pääsääntöisesti apuvälineitä. Jos apuväline jätetään käyttämättä, tehdään se siksi, että tarvittavaa apuvälinettä ei ole saatavilla tai työpari ei halua käyttää apuvälinettä. Apuvälineitä osataan pääsääntöisesti käyttää hyvin. Vastaajat kaipaavat säännöllisesti kertauskoulutusta siirtotavoista ja apuvälineiden käytöstä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa toimeksiantajalle tietoa ergonomiakoulutuksen vaikutuksista. Tuotetun tiedon avulla voidaan suunnitella ergonomiakoulutuksen jatkamista. Lisäksi toivoimme työn antavan palautetta ergonomiakouluttajille, miten kehittää koulutusta vastaamaan vielä paremmin käytännön tarpeita.
Opinnäytetyössä käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää ja aineiston analyysejä. Aineistoa kerättiin kyselylomakkeen avulla. Kysely koostui monivalintakysymyksistä ja kahdesta avoimesta kysymyksestä. Kyselyllä selvitettiin, onko ergonomiakoulutus tuonut muutoksia fyysiseen kuormitukseen, työskentely asentoon, potilaan aktivointiin, apuvälineiden käyttöön tai tuki- ja liikuntaelinvaivojen esiintymiseen. Kysely lähetettiin 116 työntekijälle ja 56 vastausta palautui, jolloin vastausprosentiksi saatiin 48,3%.
Kyselyssä selvisi, että ergonomiakoulutus on vaikuttanut positiivisesti koulutuksen käyneiden hoitotyöntekijöiden työturvallisuuteen. Työ koettiin raskaaksi terveys- ja vanhuspalveluissa ja melko raskaaksi vammaispalveluissa. Raskaimmaksi siirtotilanteeksi koettiin lattialta ylös avustaminen. Fyysinen kuormitus on vähentynyt, työskentelytavat ovat kehittyneet ja potilaan aktivointi on lisääntynyt. Potilaan aktivoinnissa eniten muutosta on tapahtunut siinä, että potilaalle annetaan aikaa suorittaa siirto itse. Selkäkivut, niska- ja hartiakivut sekä tuki- ja liikuntaelin vaivat ja näistä johtuvat sairauspoissaolot ovat vähentyneet. Vastaajat käyttävät siirroissa pääsääntöisesti apuvälineitä. Jos apuväline jätetään käyttämättä, tehdään se siksi, että tarvittavaa apuvälinettä ei ole saatavilla tai työpari ei halua käyttää apuvälinettä. Apuvälineitä osataan pääsääntöisesti käyttää hyvin. Vastaajat kaipaavat säännöllisesti kertauskoulutusta siirtotavoista ja apuvälineiden käytöstä.