Asumissosiaalinen työ ja tuetun asumisen palvelut nuoren elämänhallinnan tukena : Neljä selviytymistarinaa
Lintula, Anni-Maria (2018)
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121020701
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121020701
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää neljän tarinan avulla, minkälaiset tekijät ovat vaikuttaneet syrjäytyneiden ja asunnottomien nuorten selviytymiseen elämänhallinnan vaikeuksista ja minkälainen rooli asumissosiaalisella työllä on prosessissa. Lisäksi selvitettiin, minkälaisia kehittämisehdotuksia ja yhteiskunnallisia ajatuksia aiheen tiimoilta herää. Opinnäytetyön avulla haluttiin myös tuoda näkyvämmäksi asumissosiaalisen työn yhteiskunnallista merkitystä sekä asunnottomien tarvetta saada kokonaisvaltaista tukea elämän eri osa-alueilla.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui nuorten elämänhallinnan, itsenäistymisen ja yhteiskuntaan ankkuroitumisen ympärille. Haasteltavien kertomukset nivoutuvat asumissosiaalisen työn ja nuorten tuetun asumisen kontekstiin.
Opinnäytetyön metodologisena viitekehyksenä hyödynnettiin narratiivisuutta, joka korostaa haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia ja niiden merkityksiä. Opinnäytetyön aineisto käsittää neljän aiemmin asunnottoman ja muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa eläneen henkilön tarinat, jotka analysoitiin teemoittamalla ja kertomusten luonnollista kronologista järjestystä seuraten. Lähtökohtana oli kiinnostus subjektiivisiin polkuihin, yksilöiden henkilökohtaisiin elämän historioihin sekä vuorovaikutukseen eri ihmisten ja instituutioiden välillä.
Asumissosiaalisen työn ja sosiaalisen tuen merkitys oli suuri jokaisessa neljässä selviytymistarinassa. Haastateltavat korostivat ohjaajan panosta ja työn kokonaisvaltaisuutta, mutta kokivat suurimman hyödyn olleen siinä, että palvelua oli onnistuttu räätälöimään juuri heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa sopivaksi. Lisäksi sitä, että sama ohjaaja kulki rinnalla koko tuen ajan, pidettiin erityisen tärkeänä tekijänä oman elämänhallinnan parantamisen ja eheytymisen kannalta. Jokaisessa haastattelussa myös vertaistukea arvostettiin, ja sitä toivottiin tuetun asumisen palvelusisältöön vielä nykyistä enemmän.
Tulevaisuudessa asumissosiaalisessa työssä tulisi painottaa entistä enemmän vuorovaikutustyön merkitystä ja hyödyntää vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden tarjoamia mahdollisuuksia. Lisäksi tulisi pohtia, jalkautuuko Asunto ensin -periaate tarpeeksi laajasti asumissosiaalisen työn ytimeen, ja tutkia lisää oman kodin ja sen pysyvyyden merkitystä sosiaalisen tilanteen perustana.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui nuorten elämänhallinnan, itsenäistymisen ja yhteiskuntaan ankkuroitumisen ympärille. Haasteltavien kertomukset nivoutuvat asumissosiaalisen työn ja nuorten tuetun asumisen kontekstiin.
Opinnäytetyön metodologisena viitekehyksenä hyödynnettiin narratiivisuutta, joka korostaa haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia ja niiden merkityksiä. Opinnäytetyön aineisto käsittää neljän aiemmin asunnottoman ja muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa eläneen henkilön tarinat, jotka analysoitiin teemoittamalla ja kertomusten luonnollista kronologista järjestystä seuraten. Lähtökohtana oli kiinnostus subjektiivisiin polkuihin, yksilöiden henkilökohtaisiin elämän historioihin sekä vuorovaikutukseen eri ihmisten ja instituutioiden välillä.
Asumissosiaalisen työn ja sosiaalisen tuen merkitys oli suuri jokaisessa neljässä selviytymistarinassa. Haastateltavat korostivat ohjaajan panosta ja työn kokonaisvaltaisuutta, mutta kokivat suurimman hyödyn olleen siinä, että palvelua oli onnistuttu räätälöimään juuri heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa sopivaksi. Lisäksi sitä, että sama ohjaaja kulki rinnalla koko tuen ajan, pidettiin erityisen tärkeänä tekijänä oman elämänhallinnan parantamisen ja eheytymisen kannalta. Jokaisessa haastattelussa myös vertaistukea arvostettiin, ja sitä toivottiin tuetun asumisen palvelusisältöön vielä nykyistä enemmän.
Tulevaisuudessa asumissosiaalisessa työssä tulisi painottaa entistä enemmän vuorovaikutustyön merkitystä ja hyödyntää vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden tarjoamia mahdollisuuksia. Lisäksi tulisi pohtia, jalkautuuko Asunto ensin -periaate tarpeeksi laajasti asumissosiaalisen työn ytimeen, ja tutkia lisää oman kodin ja sen pysyvyyden merkitystä sosiaalisen tilanteen perustana.