Käsitteet tekoäly ja koneoppiminen
Luoma, Anna-Lotta (2018)
Luoma, Anna-Lotta
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121120980
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121120980
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli esittää selkeästi tekoälyn ja koneoppimisen eri ulottuvuuksiin liittyvät termit ja käsitteet, kuten neuroverkot ja syväoppiminen.
Tekoäly on tietojenkäsittelytieteen osa-alue, joka painottuu älykkäiden koneiden ja ohjelmien luontiin. Tekoälystä ja koneoppimisesta on tullut oleellinen osa teknologiateollisuutta ja sen kehitystä. Molemmilla on merkittävä osa tuottavuuden parantamisessa, sekä tulevaisuudessa prosessien ja liiketoimintamallien kehittämisessä.
Tekoälyn liittyvää keskustelua ja kehitystä on edistänyt erityisesti koneoppimisen ja neuroverkkojen avulla saadut tutkimustulokset. Keinotekoiset neuroverkot keksittiin jo 1940-luvulla, mutta vasta 2000-luvulla käytettävissä olevan datan määrän kasvu, sekä koneiden prosessorien, laskentatehon ja muistin kasvamisen myötä neuroverkkotekno-logiaa on pystytty hyödyntämään suuremmalla potentiaalilla kehitystyössä. Tekoälysovellukset nykyisin perustuvat pitkälti datasta oppimiseen ja koneoppiminen onkin hallitsevin tekoälyn osa-alue.
Käsitteestä tekoäly on monenlaisia tulkintoja asiayhteydestä riippuen. Määrittely vaihtelee sillä, tekoäly yhdistyy useisiin, erilaisiin tieteenaloihin, kuten esimerkiksi matematiikkaan, fysiikkaan, filosofiaan, lääke- ja tietojenkäsittelytieteisiin. Yleensä käsiteellä viitataan kuitenkin laitteisiin tai ohjelmiin. Tarkkaa määrittelyä hankaloittaa myös se, että tekoäly ei ole muuttumaton kokonaisuus. Käsite sisältää sovelluskohteesta riippuen skaalan erilaisia teknologioita, menetelmiä ja suuntauksia.
Työssä esiteltiin yleiskuva tekoälystä, määrittelystä, tekniikoista, käsitteistä ja termistöstä. Tekoälyyn liittyvien käsitteiden ja teknologioiden käytännön hyödyntämistä havainnollistettiin opinnäytetyössä esimerkkien avulla.
Tekoäly on tietojenkäsittelytieteen osa-alue, joka painottuu älykkäiden koneiden ja ohjelmien luontiin. Tekoälystä ja koneoppimisesta on tullut oleellinen osa teknologiateollisuutta ja sen kehitystä. Molemmilla on merkittävä osa tuottavuuden parantamisessa, sekä tulevaisuudessa prosessien ja liiketoimintamallien kehittämisessä.
Tekoälyn liittyvää keskustelua ja kehitystä on edistänyt erityisesti koneoppimisen ja neuroverkkojen avulla saadut tutkimustulokset. Keinotekoiset neuroverkot keksittiin jo 1940-luvulla, mutta vasta 2000-luvulla käytettävissä olevan datan määrän kasvu, sekä koneiden prosessorien, laskentatehon ja muistin kasvamisen myötä neuroverkkotekno-logiaa on pystytty hyödyntämään suuremmalla potentiaalilla kehitystyössä. Tekoälysovellukset nykyisin perustuvat pitkälti datasta oppimiseen ja koneoppiminen onkin hallitsevin tekoälyn osa-alue.
Käsitteestä tekoäly on monenlaisia tulkintoja asiayhteydestä riippuen. Määrittely vaihtelee sillä, tekoäly yhdistyy useisiin, erilaisiin tieteenaloihin, kuten esimerkiksi matematiikkaan, fysiikkaan, filosofiaan, lääke- ja tietojenkäsittelytieteisiin. Yleensä käsiteellä viitataan kuitenkin laitteisiin tai ohjelmiin. Tarkkaa määrittelyä hankaloittaa myös se, että tekoäly ei ole muuttumaton kokonaisuus. Käsite sisältää sovelluskohteesta riippuen skaalan erilaisia teknologioita, menetelmiä ja suuntauksia.
Työssä esiteltiin yleiskuva tekoälystä, määrittelystä, tekniikoista, käsitteistä ja termistöstä. Tekoälyyn liittyvien käsitteiden ja teknologioiden käytännön hyödyntämistä havainnollistettiin opinnäytetyössä esimerkkien avulla.