Moniammatillinen yhteistyö sijoitetun nuoren koulunkäynnin tukena

Abstract

Opinnäytetyön tarkoitus oli kehittää lastensuojelun sijaishuoltoa tarjoavan nuorisokodin, sijoitettujen nuorten sosiaalityöntekijöiden ja nuorten koulun välisen moniammatillisen yhteistyön käytänteitä, nuorten koulunkäynnin tukemiseksi. Sijoitettujen nuorten peruskoulutuksessa on valtakunnallisesti havaittu puutteita ja käytännössä tämä näyttäytyy esimerkiksi sektorikeskeisenä, tilanteenmukaisena työskentelynä koulunkäyntiongelmien parissa. Suunnitelmallisempaa moniammatillista työskentelyä tarvitaan. Tavoitteena oli moniammatillisen yhteistyön kehittäminen käytännön kautta yhdessä pohtien mitä kukin verkoston toimija voi tehdä nuorisokodissa asuvien nuorten koulunkäynnin tukemiseksi.

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimuksen kohteeksi valikoitui eteläsuomalaisessa kunnassa sijaitseva yksityinen lastensuojelulaitos, jossa haluttiin kehittää nuoria tukevaa kouluyhteistyötä. Tutkimusaineistoa kerättiin kahdessa eri muodossa. Nuorisokotiin nuoria sijoittaneille sosiaalityöntekijöille lähetettiin kyselylomake, johon saatiin vastaus kahdelta sosiaalityöntekijältä. Nuorisokodin ja koulun henkilökuntaa haastateltiin kahdessa teemahaastatteluna toteutetussa ryhmässä, joihin osallistui yhteensä kolme opettajaa ja neljä nuorisokodin työntekijää. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysimenetelmän avulla. Näin aineisto saatiin järjestettyä konkreettisiksi ajatuksiksi siitä, mitä verkoston yhteistyö on ja miten sitä tulisi parantaa.

Teoreettinen tietopohja sisälsi pääsääntöisesti suomalaisia tutkimuksia moniammatillisesta yhteistyöstä sijoitettujen nuorten ja koulumaailman osalta. Lisäksi teoriapohjana toimivat lastensuojelulaki ja perusopetuslaki, jotka ohjaavat tutkimukseen osallistuneiden ammattilaisten työtä. Teoreettinen viitekehys jäsensi ennen kaikkea moniammatillisen yhteistyön haasteita, edellytyksiä ja laissa määriteltyjä velvollisuuksia.

Tutkimusaineiston perusteella nuorisokodin ja koulun välinen yhteistyö on melko tiivistä, sijoitettujen lasten sosiaalityöntekijöiden toimiessa kauempana järjestäjän ja valvojan roolissa. Hyvinä yhteistyön käytänteinä nähtiin muun muassa ihmisläheinen ja kannustava työote, tiivis yhteydenpito, avoin keskustelu nuoresta salassapitovelvoitteista huolimatta sekä luottamus toisten arviointikykyyn hankalissa tilanteissa. Yhteistyötä haluttiin kehittää muun muassa henkilökohtaisella yhteistyön aktiivisuudella ja nuoren saavutuksia huomioivalla asiakaslähtöisellä työskentelyllä. Rakenteellisia muutoksia toivottiin ennen kaikkea opetuksen joustavaan järjestämiseen koulukunnottomien nuorten kohdalla.

The purpose was to support the school performance of children in care by promoting multiprofessional collaboration between a youth home, the children’s social workers and their school personnel. There is a substantial lack in the provision of teaching for children in care. Therefore, systematic collaboration between professionals is needed.

The thesis was conducted as a case study in a private youth home in Southern Finland. The data were collected through a questionnaire from social workers and through two group interviews with teachers and employees of the youth home. The data were content analysed.

Theoretical basis included research on multiprofessional collaboration between schools and social workers, as well as national laws in child protection and education. The theory provided a framework for the challenges, conditions and legal obligations within multiprofessional collaboration.

As a result, professionals wished to improve multiprofessional collaboration for instance through client-based working methods and personal activity in collaboration. Humane and encouraging working methods, close communication, open discussion despite confidential issues as well as confidence in the abilities of other professionals were essential. Structural changes were needed to provide flexible teaching to children who are not able to attend school.