Psyykkisesti oireilevan lapsen kohtaaminen lastensuojelulaitoksen vastaanottoyksikössä

Abstract

Tämän kehittämistyön tavoitteena oli selkeyttää vastaanottoyksikön henkilökunnan toimintaa kohdatessa psyykkisesti oireileva lapsi. Tavoitteena oli tehdä näkyvämmäksi olemassa olevat hyvät käytännöt ja nostaa tietoisuuteen toimintamalli, miten psyykkisesti oireileva, traumatisoitunut tai kriisissä oleva lapsi kohdataan ja miten lapsen kanssa toimitaan vastaanottoyksikössä.

Kehittämistyö toteutettiin yhdessä vastaanottoyksikön ohjaajien, sekä yksikön johtajan ja toiminnanjohtajan kanssa. Kehittämistyöhön osallistui myös yhteistyöyksiköstä kriisityön asiantuntija sekä trauma- ja kriisityöhön suuntautunut psykoterapeutti. Kehittämisnäkökulmasta yhteistyö eri yksiköiden välillä lisääntyi ja yksittäisten työntekijöiden erityisosaamista päästiin jakamaan vastaanottoyksikössä tehtävän työn tueksi.

Kehittämistyön tavoitteena oli luoda tiedostettu toimintamalli lapsen kohtaamiseen vastaanottoyksikössä. Tämän myötä kehittämistyön tuloksena syntyi ”Lapsen kohtaaminen vastaanottoyksikössä” –toimintamalli, joka jäi käyttöön kehittämistyössä kyseessä olleelle vastaanottoyksikölle. Toimintamallin toimivuutta arvioidaan kehittämistyön jälkeen ja sitä päivitetään tarpeen mukaan.

Kehittämistyö aloitettiin syyskuussa 2017 ja se valmistui marraskuussa 2018. Kehittäminen tapahtui tiiviissä yhteistyössä yksikön henkilökunnan kanssa ja kehittämiseen liittyviä kokoontumisia, keskusteluja ja koulutuksia oli lukuisia. Kehittäminen tapahtui esimerkiksi koko yksikön kehittämispäivän, sekä ennalta sovittujen yksilö- ja parihaastatteluiden kautta. Organisaation omat koulutukset ja työnkehittäminen tukivat kehittämistyötä, vaikka eivät lähtökohtaisesti kuuluneet kehittämisprosessiin.

Kehittämistyön tuloksena todettiin, että vastaanottoyksikössä lapsen kohtaamisessa tulisi aina ottaa huomioon trauma- ja kriisinäkökulma, ja näin ollen lähestyä lasta aina näihin teorioihin nojaavien kohtaamisen tapojen kautta. Sijoituksen edetessä kohtaamisia tapahtuu edelleen päivittäin, mutta tällöin akuuteimman kriisi- ja traumatyön välineet väistyvät työstä muiden sosiaalialan työmenetelmien käytössä.