SEURAA SEURAKUNNASTA : Tutkimus 7.-8.-luokkalaisten yksinäisyyden kokemuksista ja seurakuntayhteyden vahvistamisesta Haukiputaalla
Kumara, Miika (2018)
Kumara, Miika
Centria-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121321507
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121321507
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää, miten Haukiputaan seurakunta voisi saada etenkin nuoria poikia mukaan seurakunnan toimintaan. Lähtökohtana opinnäytetyölle oli Haukiputaan seurakunnan nuorisotyön idea sekä kouluterveyskyselyn tulokset. Kouluterveyskyselyn mukaan etenkin kahdeksasluokkalaiset pojat kokivat henkistä pahoinvointia, mikä oli johtanut myös syrjäytymiseen. Poikien yksinäisyys ja irrallisuuden kokemukset liittyivät myös olennaisesti aihealueeseen. Opinnäytetyö hankkeistettiin Haukiputaan seurakunnalle.
Opinnäytetyön teoriaosassa käsiteltiin nuoruuden sosiaalisen kehityksen vaikutusta. Ystävät ja perhe liittyivät olennaisesti nuoren identiteetin, minäkäsityksen ja itsetunnon kehitykseen. Sosiaalinen kehitys vaikutti myös nuoren yksinäisyyden kokemuksiin. Teoriaosassa käsiteltiin yksinäisyyttä, yksinäisyyden seurauksia sekä nuorten omia yksinäisyyden kokemuksia. Työssä tarkasteltiin myös sitä, miten nuorten yksinäisyyttä voitaisiin ennaltaehkäistä paremmin. Ennaltaehkäisy ja kohtaaminen olivat tärkeitä myös seurakunnan näkökulmasta katsottuna. Lisäksi opinnäytetyössä tuotiin esille seurakuntayhteys ja Haukiputaan seurakunnan nuorten toiminta, sillä opinnäytetyön toimintaympäristö pohjautui Haukiputaan seurakuntaan.
Opinnäytetyöni oli tutkimuslähtöinen. Tutkimukseni perustui Webropol-kyselyyn, joka laadittiin 7.-8.-luokkaisille. Kyselyyn vastasi 214 nuorta kolmesta eri Haukiputaan yläkoulusta. Kyselyn perusteella nuoret kokivat kuuluvansa eniten kaveri-tai ystäväporukkaan ja vähiten harrastusporukkaan. Tytöt kokivat saavansa enemmän tukea ystäviltään kuin pojat. Kuitenkin pojat kokivat saavansa enemmän tukea aikuisilta kuin tytöt. Tytöt kuvailivat yksinäisyyttä runsassanaisemmin ja kokivat yksinäisyyttä enemmän kuin pojat. Kyselyn perusteella voikin todeta, että vaikka tytöt kokivat saavansa poikia enemmän tukea ystäviltään, niin tytöt kuitenkin kokivat itsensä yksinäisemmiksi kuin pojat.
Opinnäytetyön teoriaosassa käsiteltiin nuoruuden sosiaalisen kehityksen vaikutusta. Ystävät ja perhe liittyivät olennaisesti nuoren identiteetin, minäkäsityksen ja itsetunnon kehitykseen. Sosiaalinen kehitys vaikutti myös nuoren yksinäisyyden kokemuksiin. Teoriaosassa käsiteltiin yksinäisyyttä, yksinäisyyden seurauksia sekä nuorten omia yksinäisyyden kokemuksia. Työssä tarkasteltiin myös sitä, miten nuorten yksinäisyyttä voitaisiin ennaltaehkäistä paremmin. Ennaltaehkäisy ja kohtaaminen olivat tärkeitä myös seurakunnan näkökulmasta katsottuna. Lisäksi opinnäytetyössä tuotiin esille seurakuntayhteys ja Haukiputaan seurakunnan nuorten toiminta, sillä opinnäytetyön toimintaympäristö pohjautui Haukiputaan seurakuntaan.
Opinnäytetyöni oli tutkimuslähtöinen. Tutkimukseni perustui Webropol-kyselyyn, joka laadittiin 7.-8.-luokkaisille. Kyselyyn vastasi 214 nuorta kolmesta eri Haukiputaan yläkoulusta. Kyselyn perusteella nuoret kokivat kuuluvansa eniten kaveri-tai ystäväporukkaan ja vähiten harrastusporukkaan. Tytöt kokivat saavansa enemmän tukea ystäviltään kuin pojat. Kuitenkin pojat kokivat saavansa enemmän tukea aikuisilta kuin tytöt. Tytöt kuvailivat yksinäisyyttä runsassanaisemmin ja kokivat yksinäisyyttä enemmän kuin pojat. Kyselyn perusteella voikin todeta, että vaikka tytöt kokivat saavansa poikia enemmän tukea ystäviltään, niin tytöt kuitenkin kokivat itsensä yksinäisemmiksi kuin pojat.