Sudenpään suunnittelu ja toteutus kauhunäytelmään
Poittinen, Piia (2010)
Poittinen, Piia
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010053010970
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010053010970
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena oli suunnitella ja valmistaa talvella 2009 esitettyyn Lappeenrannan kaupunginteatterin Ihmissusi – metallinen kauhunäytelmäproduktioon realistinen, nuketettava sudenpää, jonka silminä ovat led-valot. Opinnäytetyössäni halusin tutkia ja selvittää eläinhahmojen tekoa sekä nukketekniikkaa. Lisäksi halusin tuoda esiin oman näkemykseni vihaisesta, vesikauhuisesta sudesta valmistamani sudenpään kautta.
Opinnäytteeni kuvaa eläinhahmon valmistusprosessia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Työssä esiintyviä asioita ja tilanteita on mahdollista verrata muihin teatterityössä tapahtuviin suunnittelu- ja valmistusprosesseihin. Ammattialan tutkimuksen lähtökohta voi syntyä tutkimusprosessin kautta eli tekemällä. Tekemällä tutkiminen on ominaista teatterityölle, sillä tehtävät tuotteet ovat aina ns. protoja. Eläinhahmojen teosta tai niiden liikkumismekaniikoista on olemassa hyvin vähän suomenkielistä kirjallisuutta tai tutkimusta.
Opinnäytetyöni toimintamallina käytin G. B. Harrisonin (1982) teknologisen suunnitteluprosessin mallia. Siinä suunnittelun vaiheita on täydennetty lisäämällä niihin inhimillisten näkökulmien lisäksi ulkopuolelta tulevat resurssit ja rajoitteet. Sovelsin mallia paremmin omaan käyttööni sopivaksi kuvatakseni sillä pelkän suunnittelun sijaan koko prosessin kulkua.
Sudenpään suunnittelun lähtökohtana käytin keräämiäni ja keskenään yhdistämiäni tietoja suden anatomiasta, ulkonäöstä, käytöksestä ja susilla esiintyvästä raivotaudista sekä kirjallisuutta nukketekniikoista. Tämän lisäksi analysoin susien kuvia selvittääkseni, mitkä muodot tai ilmeet saavat aikaan pelottavan vaikutelman. Käytin sudenpään ideointiin ja sopivan tunnelman hahmottamiseen ideakarttaa, jonka olin koonnut erilaisista keräämistäni kuvista. Valmistin pään styroksista veistämällä ja päällystin sen paperilaminointitekniikalla. Vahvistin purentamekaniikan kohdan vielä lasikuiduttamalla. Silmiksi asensin led-valot, jotka toimivat katkaisijalla. Lopuksi verhoilin sudenpään turkilla. Työssäni huomioin Harrisonin mallin mukaisesti myös satunnaiset lisäresurssit ja sivuhaitat, joita työni aikana ilmeni.
Musikaalin ensi-ilta oli Lappeenrannan Kaupunginteatterissa 21.3.2009. Tärkeimmät vaatimukset sudenpään toteutukseen ja arviointiin asettivat ohjaaja ja tarpeistonvalmistaja. Sudenpää noudattaa annettuja ohjeita ja oli osa yhtenäistä visuaalista ilmettä. Sudenpää valmistui ajallaan ja oli huolellisesti valmistettu. Tavoitteeni mukaan pääsin myös kehittämään itseäni opinnäytetyötä tehdessä. Suden purentakohtauksen jälkeen näytelmä lähtee etenemään tylliin heijastettavien alkutekstien myötä, eli suunnittelemani sekä valmistamani susi oli avaintekijänä koko näytelmässä.
Opinnäytetyöni antaa käytännönläheistä tietoa kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneet eläinhahmon suunnittelusta ja valmistuksesta.
Opinnäytteeni kuvaa eläinhahmon valmistusprosessia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Työssä esiintyviä asioita ja tilanteita on mahdollista verrata muihin teatterityössä tapahtuviin suunnittelu- ja valmistusprosesseihin. Ammattialan tutkimuksen lähtökohta voi syntyä tutkimusprosessin kautta eli tekemällä. Tekemällä tutkiminen on ominaista teatterityölle, sillä tehtävät tuotteet ovat aina ns. protoja. Eläinhahmojen teosta tai niiden liikkumismekaniikoista on olemassa hyvin vähän suomenkielistä kirjallisuutta tai tutkimusta.
Opinnäytetyöni toimintamallina käytin G. B. Harrisonin (1982) teknologisen suunnitteluprosessin mallia. Siinä suunnittelun vaiheita on täydennetty lisäämällä niihin inhimillisten näkökulmien lisäksi ulkopuolelta tulevat resurssit ja rajoitteet. Sovelsin mallia paremmin omaan käyttööni sopivaksi kuvatakseni sillä pelkän suunnittelun sijaan koko prosessin kulkua.
Sudenpään suunnittelun lähtökohtana käytin keräämiäni ja keskenään yhdistämiäni tietoja suden anatomiasta, ulkonäöstä, käytöksestä ja susilla esiintyvästä raivotaudista sekä kirjallisuutta nukketekniikoista. Tämän lisäksi analysoin susien kuvia selvittääkseni, mitkä muodot tai ilmeet saavat aikaan pelottavan vaikutelman. Käytin sudenpään ideointiin ja sopivan tunnelman hahmottamiseen ideakarttaa, jonka olin koonnut erilaisista keräämistäni kuvista. Valmistin pään styroksista veistämällä ja päällystin sen paperilaminointitekniikalla. Vahvistin purentamekaniikan kohdan vielä lasikuiduttamalla. Silmiksi asensin led-valot, jotka toimivat katkaisijalla. Lopuksi verhoilin sudenpään turkilla. Työssäni huomioin Harrisonin mallin mukaisesti myös satunnaiset lisäresurssit ja sivuhaitat, joita työni aikana ilmeni.
Musikaalin ensi-ilta oli Lappeenrannan Kaupunginteatterissa 21.3.2009. Tärkeimmät vaatimukset sudenpään toteutukseen ja arviointiin asettivat ohjaaja ja tarpeistonvalmistaja. Sudenpää noudattaa annettuja ohjeita ja oli osa yhtenäistä visuaalista ilmettä. Sudenpää valmistui ajallaan ja oli huolellisesti valmistettu. Tavoitteeni mukaan pääsin myös kehittämään itseäni opinnäytetyötä tehdessä. Suden purentakohtauksen jälkeen näytelmä lähtee etenemään tylliin heijastettavien alkutekstien myötä, eli suunnittelemani sekä valmistamani susi oli avaintekijänä koko näytelmässä.
Opinnäytetyöni antaa käytännönläheistä tietoa kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneet eläinhahmon suunnittelusta ja valmistuksesta.