Värit kotimaisissa lastenelokuvissa 2000-luvulla : case: Risto Räppääjä -elokuvat
Kälve, Leena (2018)
Kälve, Leena
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121321368
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121321368
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin värienkäyttöä suomalaisissa lastenelokuvissa 2000-luvulla. Tutkimuskohteena olivat Risto Räppääjä -elokuvat, joiden kautta saatiin kattava läpileikkaus aina vuodesta 2008 vuoteen 2016. Tavoitteena oli selvittää, käytettiinkö lastenelokuvissa värejä vain värienkäytön ilosta vai oliko niille annettu isompaa roolia tarinan kerronnassa. Tutkimusmenetelmänä toimii havainnointi, jota tuettiin elokuva-analyysitaulukolla, artikkeleilla ja muiden suorittamilla työntekijähaastatteluilla.
Ennen varsinaista analysointiosuutta käytiin läpi värien ominaisuuksia ja työryhmän rooleja suhteessa elokuvan värimaailmaan. Värien näkeminen on lopulta aina subjektiivista, joten tutkimustulokset ovat enemmän suuntaa antavia kuin ehdottomia totuuksia. Työ pyrkii välttämään termejä myrkynvihreä ja auringonkeltainen, koska jokaisella on oma näkemyksensä siitä, millaista väriä termillä tarkoitetaan. Ennemmin käytettiin termejä murrettu, kirkas tai puhdas, jotka mahdollistivat neutraalimman lähestymisen väreihin.
Elokuvan kohderyhmät huomioiden voidaan todeta, että vaikka värejä oli käytetty runsaasti, niitä oli käytetty harkitusti. Väreillä tuettiin hahmoja ja avitettiin katsojaa hienovaraisesti tarinan maailmassa tekemättä siitä liian sekavaa pienimmille katsojille. Tutkimusta voisi jatkaa muihin lastenelokuviin ja etsiä yhdistäviä tekijöitä värienkäytön suhteen. Tutkimukseen voisi myös ottaa kohderyhmältä haastatteluja ja pyrkiä selvittämään, kuinka paljon lapset tiedostavat värien funktioita kuvassa.
Ennen varsinaista analysointiosuutta käytiin läpi värien ominaisuuksia ja työryhmän rooleja suhteessa elokuvan värimaailmaan. Värien näkeminen on lopulta aina subjektiivista, joten tutkimustulokset ovat enemmän suuntaa antavia kuin ehdottomia totuuksia. Työ pyrkii välttämään termejä myrkynvihreä ja auringonkeltainen, koska jokaisella on oma näkemyksensä siitä, millaista väriä termillä tarkoitetaan. Ennemmin käytettiin termejä murrettu, kirkas tai puhdas, jotka mahdollistivat neutraalimman lähestymisen väreihin.
Elokuvan kohderyhmät huomioiden voidaan todeta, että vaikka värejä oli käytetty runsaasti, niitä oli käytetty harkitusti. Väreillä tuettiin hahmoja ja avitettiin katsojaa hienovaraisesti tarinan maailmassa tekemättä siitä liian sekavaa pienimmille katsojille. Tutkimusta voisi jatkaa muihin lastenelokuviin ja etsiä yhdistäviä tekijöitä värienkäytön suhteen. Tutkimukseen voisi myös ottaa kohderyhmältä haastatteluja ja pyrkiä selvittämään, kuinka paljon lapset tiedostavat värien funktioita kuvassa.