Viulun asemointi ja leuka- ja olkatuet viulistin soittoergonomiassa
Hyytiäinen, Eeva (2018)
Hyytiäinen, Eeva
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121421534
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121421534
Tiivistelmä
Viulistin työ on fyysisesti haastavaa epäsymmetrisen soittoasentonsa ja yläraajojen jatkuvan kohoasennon vuoksi. Tutkimusten mukaan tuki- ja liikuntaelinten ongelmat ovat tavallisimpia lääketieteellisiä ongelmia ammattimuusikoiden keskuudessa. Niitä voidaan ennaltaehkäistä ergonomian keinoin. Hyvässä viulistin soittoergonomiassa viulu mukautuu osaksi soittajan kehon fysiologisesti tehokasta toimintaa. Tähän vaikuttavat osaltaan viulun optimaalinen asento sekä leuka- ja olkatuet. Viulun optimaalisesta asemoinnista ja leuka- ja olkatuista on kuitenkin hyvin vähän kirjallista tietoa.
Viulisteille tyypillisiä soittoperäisiä tuki- ja liikuntaelinten ongelmia sekä viulun asemoinnin ja leuka- ja olkatukien valinnan ergonomisia periaatteita selvitettiin kolmelta suomalaiselta musiikkifysioterapeutilta, yhdeltä Violinist in Balance -lähestymistavan konsultilta sekä lähestymistapaa käsittelevästä kirjallisesta materiaalista. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastattelua, sähköpostikyselyä sekä kirjallisiin lähteisiin perehtymistä. Haastattelu- ja tiedonkeruuaineiston analyysi tapahtui aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä.
Haastatteluiden mukaan viulisteilla on tyypillisesti oireita molempien yläraajojen, kaulan, leuan, hartiarenkaan ja selän alueilla. Viulun asemoinnin ohjauksessa lähtökohtana on soittajan yksilöllinen kehon rakenne, asennot ja toiminta. Viulun asennossa huomioidaan viisi ulottuvuutta (nousukulma, kiertokulma, paikka solisluulla, korkeus ja kallistuskulma). Leuka- ja olkatuilla on omat tehtävänsä viulun tukemisessa, ja niiden tulee mahdollistaa kehon luonnollinen toiminta sekä myötäillä soittajan yksilöllistä rakennetta.
Viuluoppilaiden soittoergonomiaa voisi parantaa soitonopettajan ja musiikkifysioterapeutin välisellä yhteistyöllä etenkin soittajan kehollisten edellytysten kehittämisen osalta.
Viulisteille tyypillisiä soittoperäisiä tuki- ja liikuntaelinten ongelmia sekä viulun asemoinnin ja leuka- ja olkatukien valinnan ergonomisia periaatteita selvitettiin kolmelta suomalaiselta musiikkifysioterapeutilta, yhdeltä Violinist in Balance -lähestymistavan konsultilta sekä lähestymistapaa käsittelevästä kirjallisesta materiaalista. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastattelua, sähköpostikyselyä sekä kirjallisiin lähteisiin perehtymistä. Haastattelu- ja tiedonkeruuaineiston analyysi tapahtui aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä.
Haastatteluiden mukaan viulisteilla on tyypillisesti oireita molempien yläraajojen, kaulan, leuan, hartiarenkaan ja selän alueilla. Viulun asemoinnin ohjauksessa lähtökohtana on soittajan yksilöllinen kehon rakenne, asennot ja toiminta. Viulun asennossa huomioidaan viisi ulottuvuutta (nousukulma, kiertokulma, paikka solisluulla, korkeus ja kallistuskulma). Leuka- ja olkatuilla on omat tehtävänsä viulun tukemisessa, ja niiden tulee mahdollistaa kehon luonnollinen toiminta sekä myötäillä soittajan yksilöllistä rakennetta.
Viuluoppilaiden soittoergonomiaa voisi parantaa soitonopettajan ja musiikkifysioterapeutin välisellä yhteistyöllä etenkin soittajan kehollisten edellytysten kehittämisen osalta.