Liikunta lievän ja keskivaikean masennustilan interventiona

Abstract

Maailmanlaajuisesti masennusta sairastaa noin 320 miljoonaa ihmistä. Yleisimmin diagnosoidut masennustilat ovat lievä ja keskivaikea masennustila. Molemmat diagnoosit aiheuttavat yksilölle merkittävää toimintakyvyn alenemaa sekä henkilökohtaista että sairastuneen läheisiin kohdistuvaa kärsimystä. Kyseisten diagnoosien perinteisiä kuntoutusmuotoja ovat olleet psykoterapia ja lääkehoito. Viimeisen kahden vuosikymmenen ajan liikunnan rooli masennustilojen kuntoutuksessa on ollut nousussa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä ja analysoida uusinta tutkimukseen perustuvaa tietoa liikunnan suotuisista vaikutuksista lievän ja keskivaikean masennustilan kuntoutuksessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa liikunnan optimaalisesta määrästä ja intensiteetistä lievän ja keskivaikean masennuksen kuntouttamisessa. Tietoa voivat hyödyntää ammattilaiset, jotka ovat tekemisissä masennustilojen kuntouttamisessa välittömästi tai välillisesti. Tieto on hyödynnettävissä myös muuhun perusterveydenhuollon ammatilliseen käyttöön. Opinnäytetyössä on käytetty kuvailevaa kirjallisuuskatsausta tutkimusmenetelmänä. Masennustilojen ja liikunnan teoriapohja on haettu alan kirjallisuudesta. Perustelut liikunnan vaikuttavuudesta masennustilojen kuntouttamisessa on kerätty kansainvälisistä, uusimmista tutkimuksista. Aineisto on analysoitu sisällöllisesti, tutkimustulosten eriäväisyyksiä ja yhteneväisyyksiä eritellen. Liikunta on oleellinen, tehokas ja yhä vakiintuvampi osa lievän ja keskivaikean masennustilan kuntouttamisvalikoimaa perinteisten kuntoutusmuotojen rinnalla. Oikein annosteltuna liikunta vähentää merkittävästi lievän ja keskivaikean masennustilan depressio-oireita.

On a global scale, 320 million people suffer from clinical depression. The most common diagnoses for clinical depression are mild and moderate depression. Both diagnoses cause substantial functioning deficit and suffering for the individuals and their close ones. Traditional forms of rehabilitation for these diagnoses have been psychotherapy and pharmaceutical medication. During the last two decades the role of physical exercise as a form of rehabilitation for clinical depression has been arising. The purpose of the thesis was to collect and analyse the most recent evidence-based data on the benefits of physical exercise as a rehabilitation method for mild and moderate depression diagnoses. The aim was to provide information on the optimal amount and intensity of physical exercise as a rehabilitation method for the diagnoses. This information can be utilized by the professionals working in the rehabilitation of depressive patients, either directly or indirectly. This information can also be utilized by other professionals within healthcare. The research method of the thesis was a narrative literature review. The theory back- ground for both clinical depression and physical exercise was collected from professional literature. Facts regarding the efficacy of physical exercise as a rehabilitation method were collected from international, recent studies. The data was analysed by using inductive con- tent analysis, categorizing and allocating both the differences and convergences arising from the research data. Physical exercise is considered as an essential, efficient and a stabling rehabilitation component for mild and moderate depression in traditional rehabilitation. With an adequate dosage, physical exercise decreases depression symptoms substantially.