Tarraliimojen märkäominaisuuksien kartoitus ja vaikutus applikointiin
Timms, Nico (2018)
Timms, Nico
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121721984
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121721984
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä alustavaa tutkimusta vesipohjaisten liimaseosten ominaisuuksista ja niiden vaikutuksista liiman kuroutumiseen tarralaminaatin valmistusprosessin applikointivaiheessa. Tarkastelukohteina olivat pintajännitys, leikkausviskositeetti, ekstensioviskositeetti, viskoelastiset ominaisuudet ja zeta-potentiaali. Ominaisuuksien suhdetta käytäntöön verrattiin näytteiden koesivelyillä.
Tuloksia tarkasteltaessa selvisi, että pintajännityksellä oli suurin vaikutus vesipohjaisten liimaemulsioiden levittyvyyteen. Liimojen pintajännitystä laskettiin pinta-aktiivisilla aineilla. Pienempi pintajännitys aiheutti vähemmän kuroutumista, mikä paransi levittyvyyttä. Leikkausviskositeetilla oli myös vaikutusta kuroutumiseen, mutta vaikutus oli pienempi kuin pintajännityksellä. Viskoelastiset ominaisuudet saattoivat vaikuttaa kuroutumiseen, mutta lisätutkimuksia on syytä tehdä, sillä siihen osoittavat tulokset olivat melko suppeat. Zeta-potentiaalin vaikutusta kuroutumiseen ei voitu todeta, sillä testitulokset olivat liian samankaltaiset.
Pintajännityksen laskeminen näyttäisi nostavan ekstensioviskositeettia, mikä on tärkeä huomioida, sillä se vaikuttaa liiman kulkuun muissa prosessivaiheissa. Pinta-aktiivi pienentää pintajännitystä, mutta jos sitä lisätään liikaa, lisäys saattaa heikentää liiman tarttuvuusominaisuuksia. Jos tässä vaiheessa liima vielä kuroutuu prosessissa, liiman leikkausviskositeetin nosto saattaa olla ratkaisu.
Liimakomponenttien nimet ovat luottamuksellista tietoa, minkä takia näytteissä käytetyt aineet on nimetty opinnäytetyöhön numeraalisesti.
Tuloksia tarkasteltaessa selvisi, että pintajännityksellä oli suurin vaikutus vesipohjaisten liimaemulsioiden levittyvyyteen. Liimojen pintajännitystä laskettiin pinta-aktiivisilla aineilla. Pienempi pintajännitys aiheutti vähemmän kuroutumista, mikä paransi levittyvyyttä. Leikkausviskositeetilla oli myös vaikutusta kuroutumiseen, mutta vaikutus oli pienempi kuin pintajännityksellä. Viskoelastiset ominaisuudet saattoivat vaikuttaa kuroutumiseen, mutta lisätutkimuksia on syytä tehdä, sillä siihen osoittavat tulokset olivat melko suppeat. Zeta-potentiaalin vaikutusta kuroutumiseen ei voitu todeta, sillä testitulokset olivat liian samankaltaiset.
Pintajännityksen laskeminen näyttäisi nostavan ekstensioviskositeettia, mikä on tärkeä huomioida, sillä se vaikuttaa liiman kulkuun muissa prosessivaiheissa. Pinta-aktiivi pienentää pintajännitystä, mutta jos sitä lisätään liikaa, lisäys saattaa heikentää liiman tarttuvuusominaisuuksia. Jos tässä vaiheessa liima vielä kuroutuu prosessissa, liiman leikkausviskositeetin nosto saattaa olla ratkaisu.
Liimakomponenttien nimet ovat luottamuksellista tietoa, minkä takia näytteissä käytetyt aineet on nimetty opinnäytetyöhön numeraalisesti.