Elements Of Tension : En analys av det icke-diegetiska ljudet i filmen Dunkirk
Mitikka, Henri (2018)
Mitikka, Henri
Yrkeshögskolan Arcada
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121822211
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121822211
Tiivistelmä
Tämä työ on tapaustutkimus, jossa analysoin ei-diegeettistä äänimaailmaa elokuvassa Dunkirk. Analyysissä keskityn siihen, miten nämä äänielementit edistävät elokuvan jännitystä - kuinka jännitys rakentuu ja pysyy. Tutkimuksen tarkoitus on tutkia ja analysoida miten erilaiset ei-diegeettiset äänielementit luovat jännitystä elokuvassa, ja päämääränä on paremmin ymmärtää näiden äänielementtien vaikutus katsojaan. Tutkimuskysymykseni on: "Kuinka jännitys rakennetaan ja säilytetään ei-diegeettisten äänielementtien avulla elokuvassa Dunkirk?". Teoriaosuudessa käsittelen äänen ja kuvan välistä suhdetta, musiikin narratiivisia ominaisuuksia, sitä miten erilaiset äänet sijoitetaan elokuvan maailmaan ja yleisesti jännitystä elokuvissa. Lähteinä käytän kirjoja ja verkkojulkaisuja. Tämän jälkeen kerron lyhyesti elokuvan tuotannosta.
Analyysin alussa tutkin miten ei-diegeettinen äänimaailma esitellään ja vakiinnutetaan, ja jatkan sitten toistuviin äänielementteihin ja siihen miten ne luovat jännitystä. Lisäksi käsittelen Shepard Tone-nimistä auditiivista illuusiota, joka esiintyy yhdessä sävellyksessä, ja sitä miten jännitteen jatkuvuus säilytetään. Päätelmät, jotka teen, ovat että ei-diegeettinen äänimaailma koostuu toistuvista äänielementeistä, kuten tikittävästä kellosta, sykkivästä bassosta, jousisoittimista ja koneellisista elementeistä. Elokuvan jännityksentäyteinen äänimaailma luodaan ei-diegeettisen äänen tavasta kehittyä yksittäisistä äänielementeistä ja niiden yhdistelmistä orkestroituihin sävellyksiin. Nämä sävellykset toimivat jännitystä tehostavina kohtina, joiden jälkeen äänielementit jatkavat elämistään. Ei-diegeettinen äänimaailma toimii tahdin määrääjänä suurelta osin koko elokuvassa ja sitoo eri juonet yhteen. Kyseinen äänimaailma säilyy mielenkiintoisena ja ennakoimattomana erilaisten variaatioiden avulla, mikä vuorostaan toimii jännitystä edistävänä keinona. Viimeisessä huipentumassa jännitystaso nostetaan äärimmäisyyksiin auditiivisen illuusion, Shepard Tonen, avulla. Elokuvassa vihollinen on hyvin vähän näkyvissä joten ei-diegeettisen äänimaailman tehtävänä on kuvailla sitä.
Analyysin alussa tutkin miten ei-diegeettinen äänimaailma esitellään ja vakiinnutetaan, ja jatkan sitten toistuviin äänielementteihin ja siihen miten ne luovat jännitystä. Lisäksi käsittelen Shepard Tone-nimistä auditiivista illuusiota, joka esiintyy yhdessä sävellyksessä, ja sitä miten jännitteen jatkuvuus säilytetään. Päätelmät, jotka teen, ovat että ei-diegeettinen äänimaailma koostuu toistuvista äänielementeistä, kuten tikittävästä kellosta, sykkivästä bassosta, jousisoittimista ja koneellisista elementeistä. Elokuvan jännityksentäyteinen äänimaailma luodaan ei-diegeettisen äänen tavasta kehittyä yksittäisistä äänielementeistä ja niiden yhdistelmistä orkestroituihin sävellyksiin. Nämä sävellykset toimivat jännitystä tehostavina kohtina, joiden jälkeen äänielementit jatkavat elämistään. Ei-diegeettinen äänimaailma toimii tahdin määrääjänä suurelta osin koko elokuvassa ja sitoo eri juonet yhteen. Kyseinen äänimaailma säilyy mielenkiintoisena ja ennakoimattomana erilaisten variaatioiden avulla, mikä vuorostaan toimii jännitystä edistävänä keinona. Viimeisessä huipentumassa jännitystaso nostetaan äärimmäisyyksiin auditiivisen illuusion, Shepard Tonen, avulla. Elokuvassa vihollinen on hyvin vähän näkyvissä joten ei-diegeettisen äänimaailman tehtävänä on kuvailla sitä.