HF-taajuusalueen antennitekniikka
Lanne, Mikko (2018)
Lanne, Mikko
Hämeen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121922355
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121922355
Tiivistelmä
Merivoimissa on osana HF-tietoliikenteen kehittämistä tarkasteltu radiojärjestelmien lisäksi myös vaihtoehtoja erilaisten antenniratkaisujen toteuttamiseksi. Antennien ominaisuuksia ja käytettävyyttä tutkimalla pyritään parantamaan HF-tietoliikennejärjestelmien suorituskykyä, jossa antennilla on ratkaiseva merkitys.
Opinnäytetyön tavoitteena oli saavuttaa lisää perusteita HF-taajuusalueen antennien käyttöön ja valintaan sekä toteuttaa työn toimeksiantajan edellyttämä suorituskykytesti kahden antennin osalta. Lähdeaineistona työssä on käytetty julkista materiaalia.
Opinnäytetyössä tutkittiin kolmen eri antennin teoreettista suorituskykyä ja ominaisuuksia. Työssä käsiteltiin myös radio- ja antennitekniikan perusteita, HF-taajuusaluetta sekä NVIS-liikennöintitapaa. Teoreettisen vertailun kohteena antennityypeistä olivat dipoli-, monopoli- ja magneettinen kehäantenni. Vertailu suoritettiin huomioiden toimintaympäristö Suomessa ja pohjoisella Itämerellä.
Uutena tietona työ tuotti dokumentoidut mittaustulokset piiska-antennin (monopoliantenni) ja NVIS-antennin (magneettinen kehäantenni) suorituskyvystä usealla eri yhteysetäisyydellä sekä perusteita HF-taajuusalueen tehokkaalle ja tarkoituksenmukaiselle käytölle antennien tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntäen. Tulosten perusteella on mahdollista ryhtyä toimenpiteisiin HF-tietoliikenteen kokonaisuuden parantamiseksi antennitekniikan osalta.
Opinnäytetyön tavoitteena oli saavuttaa lisää perusteita HF-taajuusalueen antennien käyttöön ja valintaan sekä toteuttaa työn toimeksiantajan edellyttämä suorituskykytesti kahden antennin osalta. Lähdeaineistona työssä on käytetty julkista materiaalia.
Opinnäytetyössä tutkittiin kolmen eri antennin teoreettista suorituskykyä ja ominaisuuksia. Työssä käsiteltiin myös radio- ja antennitekniikan perusteita, HF-taajuusaluetta sekä NVIS-liikennöintitapaa. Teoreettisen vertailun kohteena antennityypeistä olivat dipoli-, monopoli- ja magneettinen kehäantenni. Vertailu suoritettiin huomioiden toimintaympäristö Suomessa ja pohjoisella Itämerellä.
Uutena tietona työ tuotti dokumentoidut mittaustulokset piiska-antennin (monopoliantenni) ja NVIS-antennin (magneettinen kehäantenni) suorituskyvystä usealla eri yhteysetäisyydellä sekä perusteita HF-taajuusalueen tehokkaalle ja tarkoituksenmukaiselle käytölle antennien tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntäen. Tulosten perusteella on mahdollista ryhtyä toimenpiteisiin HF-tietoliikenteen kokonaisuuden parantamiseksi antennitekniikan osalta.