Solmuja parisuhteessa : neuvonta ennaltaehkäisevässä perhetyössä, perheen kokemus tapaustutkimuksessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Solmuja Parisuhteessa – neuvonnasta saatuja kokemuksia sekä sen soveltuvuutta ennaltaehkäisevän perhetyön työmenetelmäksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa subjektiivista, mutta kokemuksellisesti yleistettävää tietoa Solmuja Parisuhteessa – neuvonnan vaikutuksista pariskuntien työstäessä parisuhdekriisiään.

Tutkimus oli laadullinen ja metodisena lähestymistapana oli yksittäistapaustutkimus. Tutkimuksen kohderyhmäksi oli valittu kaksi ennaltaehkäisevän perhetyön asiakasperhettä. Opinnäytetyön aineisto koostuu näiden kahden perheen esitietolomakkeista sekä nauhoitetuista teemahaastatteluista. Aineisto kerättiin tammikuussa 2010. Tutkimusaineiston analyysissä käytettiin laadullisen aineiston teemoittelua.

Tutkimuksen mukaan perheet olivat kokeneet neuvonnan rakenteen selkeänä. Työskentelymenetelmä oli toimiva sekä tuloksellinen. Työskentelyn avulla parisuhteen vuorovaikutus- sekä ongelmien ratkaisutaidot olivat parantuneet. Puolison kokemusmaailman ymmärtäminen oli lisääntynyt sekä omien tunteiden ja tahdon tunnistaminen, käsitteleminen sekä ilmaiseminen olivat parantuneet. Työskentely oli vaikuttanut positiivisesti koko perheen hyvinvointiin, joten Solmuja parisuhteessa – työskentelyn nähtiin soveltuvan hyvin ennaltaehkäisevän perhetyön työmenetelmäksi.

Johtopäätöksenä voidaan todeta Solmuja Parisuhteessa – neuvonnan lisänneen parisuhdetyytyväisyyttä. Kommunikaatiotaidot sekä tunteiden käsittelyn parantuminen olivat lisänneet koko perheen hyvinvointia. Solmuja Parisuhteessa – neuvonnan antamien valmiuksien ja uusien toimintamallien voidaan katsoa auttaneen pariskuntia selviämään parisuhdekriisistään. Perheillä oli myös uusia ehdotuksia työskentelyn parantamiseksi. Parannusehdotukset koskivat menneisyystyöskentelyä ja lasten kanssa työskentelyä sekä tapaamisväliä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää perhe- ja parisuhdetyön suunnittelu- ja kehittämistehtävissä sekä osana lasten- ja perhekuntoutuksen suunnittelua. Jatkotutkimuksena voitaisiin tarkastella laajemmin parisuhdetyön merkitystä koko perheen ja elämänhallinnan näkökulmasta.

The purpose of this thesis was to study experiences obtained from the Solmuja Parisuhteessa (Knots in the Relationship) -counselling and its applicability as a method of preventive family work. The aim of the thesis was to provide subjective but on experience level generalizable knowledge about the effects of the Solmuja Parisuhteessa -counselling as couples work through their relationship crises.

The research was qualitative, and its methodical approach was the single case study. Two client families of preventative family work were chosen as the target group of the research. The data of the thesis consisted of the preliminary background information forms of these two families, as well as recorded theme interviews. The data was assembled in January 2010. The thematizing of qualitative data was used in the analysis of the data.

According to the research, the families felt the structure of the counselling to be clear. The working method was efficient and fruitful. Through the work, the interaction skills and problem resolution skills of the relationship improved. The understanding of the spouse’s experience world increased, and the recognition, processing and expression of each person’s own feelings and wishes improved. The counselling work exerted a positive influence on the well-being of the whole family, and therefore the Solmuja Parisuhteessa -counselling was considered to be well suited for a working method of preventive family work.

By way of conclusion, the Solmuja Parisuhteessa -counselling can be found to have increased satisfaction with the relationship. The improvements in the communicative skills and in the processing of emotions increased the whole family’s well-being. The facilities and new models of action given by the Solmuja Parisuhteessa -counselling can be regarded as having helped couples overcome their relationship crises. The families also offered new suggestions for improving the counselling work. The suggestions for improvements related to working with the past and working with children, as well as to intervals between meetings. The research results can be utilized in the planning and development of family and relationship work, and also as a part of the planning of child and family rehabilitation. For further research, more extensive study could be done on the importance of relationship work from the point of view of the entire family and coping.