Kun toinen vanhemmista aivovammautuu : puolison ajatuksia muuttuneesta elämäntilanteesta, tuen saannista ja toivotusta tuesta
Härmälä, Satu (2010)
Härmälä, Satu
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052310207
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052310207
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millaista tukea perheet, joista toisella vanhemmalla on diagnosoitu aivovamma, olivat saaneet ja minkälaista tukea kaivattaisiin lisää. Tämän lisäksi tarkoituksena oli kartoittaa perhedynamiikassa tapahtuneita muutoksia toisen vanhemman aivovammauduttua. Tutkimuksen tavoitteena oli saada perhedynamiikasta ja tuen tarpeesta sellaista tietoa, jota apuvälineenä käyttäen pystyttäisiin kehittämään aivovammautuneiden vanhempien perheiden tuensaantia.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat perheet, joista toisella vanhemmista on diagnosoitu aivovamma. Lähtökohdaksi valittiin puolison näkökulma. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Suomen Aivovammaliitto ry:n kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoitujen kyselylomakkeiden avulla. Kyselyyn vastasi 23 aivovammautuneen henkilön puolisoa. Vastaukset analysoitiin sekä sisällön analyysillä että Tixel-taulukko-ohjelmalla.
Tutkimustulokset osoittivat, että aivovammautuneiden ja heidän perheittensä tuensaanti oli puutteellista. Eteenkin tiedollisen ja konkreettisen tuen alueilla koettiin selviä puutteita puolison vammautumisen jälkeen. Lisäksi kyselyyn vastanneet olisivat kaivanneet enemmän emotionaalista tukea. Tutkimustulosten valossa voidaan siis todeta, että tulevaisuudessa tulisi kiinnittämään enemmän huomiota aivovammautuneiden henkilöiden sekä heidän perheittensä tuensaantiin. Aivovammaliitto ry:llä sekä muilla aivovammautuneiden ja heidän perheittensä tukemiseen osallistuvilla tahoilla on nyt mahdollisuus kehittää toimintaansa tutkimustulosten pohjalta. Muutaman vuoden kuluttua toteutettavalle jatkotutkimukselle, jossa selvitettäisiin muun muassa sitä onko tuen saannissa tapahtunut parannusta, voidaan katsoa olevan tarvetta.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat perheet, joista toisella vanhemmista on diagnosoitu aivovamma. Lähtökohdaksi valittiin puolison näkökulma. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Suomen Aivovammaliitto ry:n kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoitujen kyselylomakkeiden avulla. Kyselyyn vastasi 23 aivovammautuneen henkilön puolisoa. Vastaukset analysoitiin sekä sisällön analyysillä että Tixel-taulukko-ohjelmalla.
Tutkimustulokset osoittivat, että aivovammautuneiden ja heidän perheittensä tuensaanti oli puutteellista. Eteenkin tiedollisen ja konkreettisen tuen alueilla koettiin selviä puutteita puolison vammautumisen jälkeen. Lisäksi kyselyyn vastanneet olisivat kaivanneet enemmän emotionaalista tukea. Tutkimustulosten valossa voidaan siis todeta, että tulevaisuudessa tulisi kiinnittämään enemmän huomiota aivovammautuneiden henkilöiden sekä heidän perheittensä tuensaantiin. Aivovammaliitto ry:llä sekä muilla aivovammautuneiden ja heidän perheittensä tukemiseen osallistuvilla tahoilla on nyt mahdollisuus kehittää toimintaansa tutkimustulosten pohjalta. Muutaman vuoden kuluttua toteutettavalle jatkotutkimukselle, jossa selvitettäisiin muun muassa sitä onko tuen saannissa tapahtunut parannusta, voidaan katsoa olevan tarvetta.