Alle 12-vuotiaan lapsen tukeminen sijoituksen alkaessa kriisi- ja vastaanotto-osastolla

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää alle 12-vuotiaiden lasten kokemuksia ja työntekijöiden näkemyksiä lapsen kriisi- ja vastaanotto-osastolle saapumisesta ja sijoituksen alusta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa työntekijöille tietoa, jota he voivat hyödyntää lastensuojelun kriisi- ja vastaanotto-osastolla lasten kanssa työskenneltäessä. Opinnäytetyön avulla haluttiin selvittää, mitkä olivat lasten ja työntekijöiden mukaan kriisi- ja vastaanottoosaston toiminnassa esiintyviä vahvuuksia ja haasteita.

Aineisto kerättiin lapsille toteutetuilla puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla sekä työntekijöille toteutetuilla informoiduilla kyselyillä. Aineisto koostui neljän lapsen ja yhdeksän työntekijän vastauksista. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin temaattista analyysiä.

Aineiston perusteella ilmeni, että lapsen tukemisen kannalta merkityksellistä oli lapsen perustarpeista ja arjen rutiineista huolehtiminen, työntekijän ja lapsen välinen yhteinen aika sekä lapsen ymmärryksen lisääminen ikätasoisesti hänen omasta tilanteestaan. Lisäksi merkityksellistä oli lasten keskinäisten suhteiden sekä lapselle läheisten ihmissuhteiden tukeminen. Aineistosta ilmeni, että työntekijöiden näkökulmasta lapsen turvallisuuden tunteen tukeminen koettiin merkitykselliseksi. Sitä pyrittiin tukemaan arjen pysyvyydellä, tilanteen ja tunteiden sanoittamisella, empatialla sekä työntekijän läsnäololla.

Tutkimuksessa selvisi, että lastensuojelun kriisi- ja vastaanotto-osaston toimintaa voisi kehittää turvaamalla työntekijöiden riittävät resurssit ja lapsen kattavien perustietojen saaminen ennen lapsen osastolle saapumista. Työntekijöiden resurssin turvaamisen avulla pystyttäisiin tarjoamaan lapsille heidän kaipaamaansa kahdenkeskistä aikaa työntekijän kanssa. Kehittämiskohteena aineistosta ilmeni lasten keskinäisten suhteiden tukeminen kiusanteon ehkäisemiseksi sekä lapsen tukeminen erityisesti silloin, kun lapsi suhtautuu sijoitukseen kielteisesti.

The purpose of the thesis was to determine under 12-year-old children experiences and determine employees’ opinions about children’s arrival to the child welfare unit and the beginning of the foster care. The aim was to describe the experiences of under 12-yearolds on the arrival and the beginning of the placement in order to develop the operations of child welfare unit. Another aim was to determine the strengths and challenges of the unit according to the children and employees.

The data was collected with semi-structured individual interviews with the children as well as by using a survey with the employees. The data was consisted of four children’s and nine employees’ answers. The data was analysed by using thematic analysis.

The interview and survey data revealed that in terms of supporting the children, it was meaningful to take care of their basic needs and everyday routines, spend time with them and increase their understanding of their own situation according to their age. Supporting relationships with other children and supporting the children’s own close relationships were also deemed significant. According to the results, the employees considered the children’s feeling of safety meaningful. This was supported by trying to keep the routines of everyday life permanent, verbalizing situations and emotions and by showing empathy and the employees’ presence

The data revealed that the unit’s practices could be improved by allocating sufficient resources for the employees and by receiving information about the children before they arrive at the unit. By securing the employees’ resources it could be possible to offer the children more time with the employees. A development target raised by the data was supporting the children’s peer-to-peer relationships in order to prevent bullying and supporting the children especially when they react negatively to the placement.