Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia autismikirjon nuorten aikuisten palvelutarpeen arvioinnista

Abstract

Nuorten aikuisten parempaa huomioimista yhteiskunnassa ja heidän tukemistaan erilaisten palveluiden avulla on korostettu viime vuosina. Nuorten tarpeiden huomioiminen ja heidän tukeminen on ollut päättäjien agendalla pitkään. Tutkimuksessa selvitetään sosiaalityöntekijöiden kokemuksia autismikirjon nuorten palvelutarpeiden arvioinnista. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, miten sosiaalityöntekijät ylipäänsä ymmärtävät ”hyvätasoinen autismikirjon häiriö”-ilmiön, millaista osaamista heillä on ilmiöön liittyen sekä miten he kokevat saavansa nuorten palvelutarpeet selvitettyä. Tätä tutkittiin kahdessa suuressa suomalaisessa kaupungissa teemahaastattelemalla sosiaalityöntekijöitä.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostuu autismikirjon häiriö -ilmiöstä ja sosiaalityön palveluohjausprosessin tärkeimmästä vaiheesta eli palvelutarpeen arvioinnista. Palveluohjausprosessia ei voida nähdä jonkun tietyn sektorin tehtävänä, vaan se tulee nähdä asiakkaan tarpeista lähtevänä monen eri sote-sektorin asiantuntijuutta hyödyntävänä toimintana.

Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Haastatteluun osallistui sosiaalityöntekijöitä, joiden asiakkaina on autismikirjon nuoria aikuisia. Tutkimusaineiston keruu toteutettiin pienryhmähaastatteluina kahdessa eri kaupungissa. Valitsemieni kaupunkien tapa hoitaa kohderyhmän palvelutarpeen arviointi oli erilainen. Siksi haastateltavina oli sosiaalityöntekijöitä kahdelta eri sosiaalityön sektorilta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla, teemoittelun avulla.

Tutkimustulosten mukaan autismikirjon nuorten aikuisten palvelutarpeen arviointi toteutuu tutkimuskaupungeissa sekä lähestymistavaltaan että sisällöltään erilaisena. Kohderyhmän sosiaalihuollon vastuutahona oli toisessa kaupungissa vammaispalvelu ja toisessa aikuissosiaalityö riippumatta siitä, mitkä ne nuoren tuen tarpeet tosiasiallisesti olivat. Arvioinnin erot aiheutuivat pääosin eroista osaamisessa ja moniammatillisuudessa sekä käytössä olevasta tietojärjestelmän suunnitelmapohjasta. Eroja oli myös sosiaalityöntekijöiden vuorovaikutusosaamisessa ASD-nuorten kanssa sekä läheisten huomioimisessa. Tulosten mukaan vammaispalvelun yksilökohtaisen palveluohjauksen menettelytavalla saatiin aikuissosiaalityötä paremmin selvitetyksi nuoren toimintakyky ja tuen tarpeet. Kiinnostava jatkotutkimusaihe olisi selvittää kohderyhmän palvelutarpeen arvioinnin menettelytapa eri kaupungeissa valtakunnan tasolla.

The purpose was to establish the social workers’ experiences of assessing the service needs of the young adults with autism spectrum disorder (ASD). The focus is on the period of independence. The aim was to gather information about how accurately the needs of young people with ASD are recognized.

The study is qualitative in nature and the data were collected through three group interviews with social workers in two cities. It appeared that the policy in the cities was different. The two groups consisted of social workers in the adult social work and one group consisted of social workers in disability services. The material was analyzed through qualitative content analysis.

According to the research results, social workers in disability services experienced they managed well in assessment. Social workers in the adult social work experienced many challenges during the assessment. The key challenges experienced in the assessment were focused on the ASD-expertise and the lack of multi-professional cooperation. According to the results, for young ASD persons it would be a better policy of assessment in the disability services. It would be interesting to investigate how the assessment of the needs of services of young people with ASD is implemented nationwide.