Painehaavojen ehkäisy - toimintaohje Seinäjoen terveyskeskuksen osastolle Y1

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee painehaavojen ehkäisyä. Painehaava on yleensä luu-ulokkeen kohdalla esiintyvä ihon tai ihonalaisen kudoksen vaurio, joka syntyy, kun kudokseen kohdistuu normaalia verenkiertoa häiritsevää painetta tai venytystä. Suomessa painehaavoja syntyy vuosittain arviolta 55 000-85 000 potilaalle. Painehaavoista aiheutuvat suorat kustannukset terveydenhuollolle ovat noin 420 miljoonaa euroa, mikä on 2–3% terveydenhuollon kuluista. Painehaavojen hoito on kallista, pitkäkestoista ja potilaalle kivuliasta. Tehokkain tapa vähentää painehaavoja ja niistä aiheutuvia kustannuksia on painehaavojen toimiva ehkäisy. Vuonna 2015 Hoitotyön tutkimussäätiö julkaisi kansallisen Painehaavojen ehkäisy ja tunnistaminen aikuispotilaan hoitotyössä -hoitosuosituksen, johon on koottu kaikki paras mahdollinen tutkimusnäyttö aiheesta. Suosituksen tarkoituksena on parantaa hoidon laatua ja vähentää hoitokäytäntöjen vaihtelua. Hoitosuosituksen siirtämisessä käytäntöön tulee tarkistaa organisaation omat toimintakäytännöt, ja laatia niiden pohjalta hoitosuositukseen perustuvat ohjeistukset.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia kansallisen hoitosuosituksen pohjalta toimintaohje painehaavojen ehkäisystä Seinäjoen terveyskeskuksen kuntoutusosaston Y1 käyttöön. Tavoitteena oli tuoda hoitosuositus osaksi käytännön toimintaa ja edistää näin näyttöön perustuvaa painehaavojen ehkäisyä. Toimintaohje laadittiin yhteistyössä osaston henkilökunnan edustajien kanssa. Hoitosuosituksen pohjalta laadittiin luonnos toimintaohjeesta, jota täydennettiin osaston henkilökunnan edustajien kanssa kahden tapaamisen aikana. Toimintaohjeen lisäksi tehtiin pieni, taskukokoinen tukilista painehaavojen ehkäisyssä huomioitavista asioista. Toiminta-ohje opastaa käyttäjäänsä painehaavojen ehkäisyssä ja auttaa kiinnittämään huomiota ehkäisyn keskeisimpiin kohtiin.

Hoitosuosituksesta valittiin ohjeeseen kahdeksan pääkohtaa: riskipotilaan tunnistaminen, ihon ja kudosten arviointi, ravitsemustilan arviointi, asentohoidon toteutus ja apuvälineiden käyttö sekä kirjaaminen. Ohjeeseen lisättiin myös tietoa alkavan painehaavan hoidosta. Työhön liitettiin kuvat I -asteen ja III -asteen painehaavoista sekä kehon luu-ulokekohdista, joihin painehaavat helpoimmin muodostuvat. Vaikka ohje toteutettiin yhteistyössä osaston Y1 kanssa, se soveltuu käytettäväksi myös laajemmin. Jatkossa kehittämistarpeina voisi olla painehaavariskimittarin käytön ohjeistaminen sekä painehaavojen hoitotyön kirjaamisen yhtenäistäminen.

This thesis deals with the prevention of pressure ulcers. Pressure ulcers are injuries to the skin and underlying tissue, primarily caused by prolonged pressure on the skin. Approximately 55,000-85,000 patients in Finland have pressure ulcers every year. The costs of pressure injuries for health care are around 420 million euros, which is 2-3% of the total cost of health care. Treatment of pressure ulcers is expensive, it takes a long time and is painful for the patient. The most effective way to reduce pressure ulcers and their costs is to prevent them. In 2015, Hoitotyön tutkimussäätiö published a national treatment recommendation of Prevention and Treatment of Pressure Ulcers. The purpose of this guideline is to improve the quality of health care and reduce variability of treatment practices. The purpose of this thesis was to make a code of conduct about prevention of pressure ulcers on the basis of the national treatment recommendation. The code of conduct was made for the ward Y1 of the Seinäjoki Health Center. The aim was to bring the treatment recommendation into practical work and promote evidence-based pressure injuries prevention. The Code of Conduct was developed in co-operation with representatives of the ward's staff. The code of conduct was processed with nurses of the Y1 during two different meetings. In addition to the code of conduct, a small, pocket-size support for the nurses was made for the prevention of pressure injuries. Eight main points were selected for the code of conduct: identification of risk patients, assessment of skin and tissue, assessment of nutritional status, repositioning interventions and accurate documentation of nursing. Also the instructions for the treatment of a first grade pressure ulcer was added to the code of conduct. A pocket-sized support list was made of the same main points. Although the code of conduct was made for the ward Y1, it can also be suitable for use in a broader way. In the future, ward Y1 could consider a thesis dealing with the use of pressure ulcer risk assessment scales or the documentation of pressure ulcers.