Lepoaikojen toteutuminen hotelli- ja ravintola-alalla

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten päivittäiset tauot, vuorokausilepoajat ja viikkolepoajat toteutuvat hotelli- ja ravintola-alan yrityksissä, sekä kartoittaa alan työntekijöiden mielipiteitä lepoaikojen vaikutuksista työssä jaksamiseen. Aihe on rajattu koskemaan majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen piiriin kuuluvia suorittavaa työtä tekeviä työntekijöitä, jotka voivat olla sekä alais- että esimiesasemassa. Tulosten tarkoituksena on kertoa, toteutuvatko työsuojelulliset tavoitteet työkyvyn ylläpitämiseksi ja tuoda esiin perusteluita työolojen ja -ehtojen parannuksia varten.

Työlainsäädännössä on määritelty työaikoja, lepoaikoja ja työturvallisuutta koskevia sääntöjä, mutta varsinaiset työehdot löytyvät majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksesta, jossa on otettu huomioon alan erityistarpeet. Monet työehtosopimuksen säädökset ovat ristiriidassa esimerkiksi Työterveyslaitoksen suositusten kanssa ja asettavat kyseenalaisiksi työssä jaksamisen ja työsuojelulliset pyrkimykset.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista menetelmää, eli kyselylomaketta, joka jaettiin kolmelle HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun restonomiksi opiskelevalle monimuoto-, eli aikuisopiskelijaryhmälle. Tutkimus toteutettiin maalis- ja huhtikuun aikana 2010 jakamalla lomakkeet henkilökohtaisesti lähiopetustunneilla. Hyväksyttyjä vastauksia saatiin 48 kappaletta, joihin vastanneista suurin osa oli ravintolahenkilökuntaa.

Tutkimuksessa selvisi, että työehtosopimuksen määrittelemät tauot toteutuvat kohtuullisesti, mutta ovat liian lyhyitä vastaamaan niiden pääasiallista tarkoitusta, joka on lepo ja elpyminen. Työehtosopimusta noudatetaan melko hyvin vuorokautisten ja viikoittaisten lepoaikojen suhteen, mutta nämä lepoajat eivät vastaa täysin työntekijöiden tarvetta. Tarve lepoaikoihin on yksilöllinen, mutta pääasiassa säännölliset lepoajat parantaisivat olennaisesti työntekijöiden jaksamista. Kahvitauoille ja pidemmille vuorokausilepoajoille on jaksamisen kannalta tarvetta. Vastaajat toivovat myös useampia viikonloppuvapaita.

Tuloksia ei voida pienen otoksen johdosta täysin yleistää, mutta ne luovat tärkeän pohjan jatkotutkimukselle. Tuloksista voidaan päätellä, että työsuojelulliset tavoitteet eivät toteudu lepoaikojen osalta riittävästi. Lepoajoissa on monta epäkohtaa, joihin tulisi puuttua työkyvyn ylläpitämiseksi. Myös yksittäisillä yrityksillä on mahdollisuutensa työolojen kehittämiseen, joiden kautta kasvava työmotivaatio vaikuttaisi myös työn tulokseen.

The purpose of this bachelor’s thesis is to find out how resting periods such as daily breaks, periods between evening and morning shifts and weekly days off come true in hotel and restaurant business. The objective is to receive opinions of employees on how the resting periods affect their working ability. The subject is defined to employees who comply with the collective agreement of hotel and restaurant business and who are involved with practical work whether they are subordinates or managers. The aim of the results is to show if working ability is properly maintained by having adequate resting periods and if there is need for improvement in working conditions.

The regulations concerning working hours, resting periods and work safety are found in the occupational legislation but the actual terms of working are defined by the collective agreement of hotel and restaurant business where the business’s special needs have been taken into account. Several regulations conflict with e.g. the guideline of the Finnish Institute of Occupational Health. The contradiction questions the working ability and efforts of occupational health and safety.

The research method used is quantitative. A questionnaire was handed out to three groups of adult students studying in HAAGA-HELIA University of Applied Sciences. The research was carried out during March and April in 2010 in contact lessons. 48 accepted questionnaires were returned of which the majority was filled in by restaurant workers.

The results showed that the daily breaks defined by the collective agreement are realized reasonably well but are too brief to meet the actual purpose which is rest and recovery. The agreement is followed rather well by employers regarding resting periods between shifts and days off but it still is not fully equal to employees’ needs. The need for regular resting periods is individual but according to the results, resting periods would essentially improve the working ability of employees. Employees require coffee breaks and longer resting times between shifts. The students who took part in the research also hoped for more weekends off.

Due to the small sample the results cannot be fully generalized but they create an important base for follow-up. The conclusion is that the current resting periods do not properly maintain working ability. There are many faults to be found regarding resting periods which should be improved to maintain the ability to work. Companies also have potential to improve their working conditions which contribute to working motivation and thus result in better outcome.