Uskonnollisen sitouttamattomuuden toteutuminen Kouvolan päiväkotien katsomuskasvatuksessa
Toivonen, Piia (2019)
Toivonen, Piia
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2019
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902122261
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902122261
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää uskonnollisen sitouttamattomuuden toteutumista Kouvolan päiväkotien katsomuskasvatuksessa. Päätutkimuskysymyksenä oli, miten varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen uskonnollinen sitouttamattomuus toteutuu Kouvolan päiväkodeissa. Toimeksiantajana toimi Kouvolan kaupungin varhaiskasvatus. Toimeksiantajan toiveena oli lisäksi saada selville mahdollisia ongelmia ja kehittämiskohteita varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa. Tutkimusmenetelmäni oli kvalitatiivinen.
Opetushallituksen uudet varhaiskasvatuksen perusteet otettiin käyttöön 1.8.2017. Niiden mukaan päiväkotien varhaiskasvatuksen tulee olla uskonnollisesti sitouttamatonta, jotta noudatettaisiin perustuslakia ja uskonnonvapauslakia. Varhaiskasvatuksen perusteet tulivat ensi kertaa nyt velvoittaviksi.
Aineistona käytettiin haastattelua ja kyselyä. Palvelupäällikön haastattelulla selvitettiin tutkimuksen taustatietoja ja johdon näkökulmaa katsomuskasvatuksen uskonnolliseen sitouttamattomuuteen, ongelmiin ja kehittämiskohteisiin. Kyselylomakkeella, joka suunnattiin päiväkotien johtotiimeille, selvitettiin päiväkotien käytännön katsomuskasvatuksen toteuttamista ja siinä havaittuja käytännön ongelmia ja kehittämiskohteita.
Uskonnollisesti sitouttamattoman katsomuskasvatuksen toteuttaminen toi muutoksia päiväkodin arkeen ja yhteistyöhön seurakunnan kanssa. Muutos aiheutti epätietoisuutta ja varovaisuutta niin seurakunnassa kuin päiväkodeissakin. Seurakuntayhteistyön muodon muuttuminen siirsi päävastuun katsomuskasvatuksen järjestämisestä päiväkodille. Myös yhteistyö huoltajien kanssa nousi entistä tärkeämmäksi, koska uskonnollisia elementtejä sisältävistä tilaisuuksista tuli tiedottaa huoltajia, jotta he pystyivät päättämään, osallistuuko lapsi tilaisuuteen. Tilaisuuksista poisjääville lapsille tuli järjestää asianmukaista korvaavaa toimintaa.
Selkeät päälinjat uskonnollisesti sitouttamattomalle katsomuskasvatukselle on olemassa ja tarvittavat muutokset on tehty esimerkiksi seurakuntayhteistyön kannalta, mutta selkiyttämistä ja ohjausta käytännön toiminnassa tarvitaan vielä. Mitään selkeästi tunnustukselliseen uskonnonharjoittamiseen osallistumista ei tullut tutkimuksessa esiin.
Ongelmina koettiin tiedon puute niin itse katsomuskasvatuksesta kuin toisista katsomuksista, yhteyden puuttuminen toisiin katsomuksiin, korvaa toiminta ja katsomuskasvatuksen irrallisuus päiväkodin arjesta. Kehittämiskohteita oli tiedon saannin lisääminen, yhteistyön luominen toisiin katsomuksiin, yhtenäisen linjan löytyminen ja katsomuskasvatuksen saaminen luontevaksi osaksi jokapäiväistä päiväkodin arkea.
Opetushallituksen uudet varhaiskasvatuksen perusteet otettiin käyttöön 1.8.2017. Niiden mukaan päiväkotien varhaiskasvatuksen tulee olla uskonnollisesti sitouttamatonta, jotta noudatettaisiin perustuslakia ja uskonnonvapauslakia. Varhaiskasvatuksen perusteet tulivat ensi kertaa nyt velvoittaviksi.
Aineistona käytettiin haastattelua ja kyselyä. Palvelupäällikön haastattelulla selvitettiin tutkimuksen taustatietoja ja johdon näkökulmaa katsomuskasvatuksen uskonnolliseen sitouttamattomuuteen, ongelmiin ja kehittämiskohteisiin. Kyselylomakkeella, joka suunnattiin päiväkotien johtotiimeille, selvitettiin päiväkotien käytännön katsomuskasvatuksen toteuttamista ja siinä havaittuja käytännön ongelmia ja kehittämiskohteita.
Uskonnollisesti sitouttamattoman katsomuskasvatuksen toteuttaminen toi muutoksia päiväkodin arkeen ja yhteistyöhön seurakunnan kanssa. Muutos aiheutti epätietoisuutta ja varovaisuutta niin seurakunnassa kuin päiväkodeissakin. Seurakuntayhteistyön muodon muuttuminen siirsi päävastuun katsomuskasvatuksen järjestämisestä päiväkodille. Myös yhteistyö huoltajien kanssa nousi entistä tärkeämmäksi, koska uskonnollisia elementtejä sisältävistä tilaisuuksista tuli tiedottaa huoltajia, jotta he pystyivät päättämään, osallistuuko lapsi tilaisuuteen. Tilaisuuksista poisjääville lapsille tuli järjestää asianmukaista korvaavaa toimintaa.
Selkeät päälinjat uskonnollisesti sitouttamattomalle katsomuskasvatukselle on olemassa ja tarvittavat muutokset on tehty esimerkiksi seurakuntayhteistyön kannalta, mutta selkiyttämistä ja ohjausta käytännön toiminnassa tarvitaan vielä. Mitään selkeästi tunnustukselliseen uskonnonharjoittamiseen osallistumista ei tullut tutkimuksessa esiin.
Ongelmina koettiin tiedon puute niin itse katsomuskasvatuksesta kuin toisista katsomuksista, yhteyden puuttuminen toisiin katsomuksiin, korvaa toiminta ja katsomuskasvatuksen irrallisuus päiväkodin arjesta. Kehittämiskohteita oli tiedon saannin lisääminen, yhteistyön luominen toisiin katsomuksiin, yhtenäisen linjan löytyminen ja katsomuskasvatuksen saaminen luontevaksi osaksi jokapäiväistä päiväkodin arkea.