Työstressin ja -uupumuksen varhaisen puuttumisen keinot ja vaikuttavuus : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Löffler, Suvi; Paviala, Jenni (2019)
Löffler, Suvi
Paviala, Jenni
2019
Kaikki oikeudet pidätetään
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903132686
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903132686
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Pihlajalinna Tampere Oy:n työterveyspalveluita tuottavan yksikön kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä työterveyshoitajien tietoutta työstressistä ja -uupumuksesta, sekä tuottaa uutta tutkittua tietoa varhaisen puuttumisen interventioista. Työn tarkoituksena oli kartoittaa ja koota yhteen tutkittua tietoa työuupumuksen varhaiseen puuttumiseen tähtäävistä interventiomuodoista ja niiden vaikuttavuudesta. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää, minkälaisia tuoretta ja innovatiivista näkökulmaa tuovia interventiomuotoja on kehitetty ja tutkittu. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Aineiston valinnassa käytettiin eksplisiittistä tiedonhakua ja aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmää käyttäen. Katsaukseen valikoitu aineisto luokiteltiin neljään teemaan, jotka olivat: terveysteknologia, verkkopohjaiset interventiot, mindfulness- ja luontointerventiot.
Tulokset osoittivat, että terveysteknologiaa hyödyntäviä mittareita voitiin käyttää tehokkaasti ja tarkasti työstressin havainnointiin. Toisaalta, terveysteknologian hyödyntämismahdollisuuksiin liittyi epäilyjä ja huolenaiheita. Tutkimuksen perusteella verkkopohjaisia interventiomuotoja hyödyntämällä onnistuttiin kartoittamaan työuupumusriskiä luotettavasti, sekä vähentämään työuupumusoireita kustannustehokkaasti. Perinteiseen hoitopolkuun verrattuna, työuupumusoireet vähenivät enemmän verkkopohjaiseen interventioon osallistuneilla. Mindfulness-interventioon osallistuneista yli puolet koki intervention tehokkaaksi. Toisaalta, tilastollisesti merkittäviä muutoksia työuupumusoireissa ei kyselymittarin perusteella havaittu. Kuitenkin, mindfulness-taitojen kehittymisen ja työuupumusoireiden vähentymisen väliltä löydettiin positiivinen yhteys. Opinnäytetyön tulokset antavat viitteitä, että luonnossa oleskelu vähentää väsymysoireita ja nopeuttaa kuormituksesta palautumista. Mitä enemmän luonnossa oleskeltiin, sitä tehokkaampi vaikutus oli.
Opinnäytetyössä käsitellyt interventiomuodot voivat toimia tehokkaasti työuupumuksen varhaisessa puuttumisessa. Niitä on myös mahdollista toteuttaa kustannustehokkaasti. Aineiston rajallisuuden vuoksi yleistäviä johtopäätöksiä interventioiden vaikuttavuudesta ei kuitenkaan voida tehdä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää työterveyshoitajien antaman ohjauksen tukena. Kehittämisehdotuksena esitetään, vastaavan tutkimuksen tekoa suuremmalla aineistolla meta-analyysina. Jatkotutkimusaiheena ehdotetaan myös työterveyshoitajien asenteiden, uskomusten ja tiedon kartoittamista työssä esitettyjä interventiomuotoja kohtaan.
Tulokset osoittivat, että terveysteknologiaa hyödyntäviä mittareita voitiin käyttää tehokkaasti ja tarkasti työstressin havainnointiin. Toisaalta, terveysteknologian hyödyntämismahdollisuuksiin liittyi epäilyjä ja huolenaiheita. Tutkimuksen perusteella verkkopohjaisia interventiomuotoja hyödyntämällä onnistuttiin kartoittamaan työuupumusriskiä luotettavasti, sekä vähentämään työuupumusoireita kustannustehokkaasti. Perinteiseen hoitopolkuun verrattuna, työuupumusoireet vähenivät enemmän verkkopohjaiseen interventioon osallistuneilla. Mindfulness-interventioon osallistuneista yli puolet koki intervention tehokkaaksi. Toisaalta, tilastollisesti merkittäviä muutoksia työuupumusoireissa ei kyselymittarin perusteella havaittu. Kuitenkin, mindfulness-taitojen kehittymisen ja työuupumusoireiden vähentymisen väliltä löydettiin positiivinen yhteys. Opinnäytetyön tulokset antavat viitteitä, että luonnossa oleskelu vähentää väsymysoireita ja nopeuttaa kuormituksesta palautumista. Mitä enemmän luonnossa oleskeltiin, sitä tehokkaampi vaikutus oli.
Opinnäytetyössä käsitellyt interventiomuodot voivat toimia tehokkaasti työuupumuksen varhaisessa puuttumisessa. Niitä on myös mahdollista toteuttaa kustannustehokkaasti. Aineiston rajallisuuden vuoksi yleistäviä johtopäätöksiä interventioiden vaikuttavuudesta ei kuitenkaan voida tehdä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää työterveyshoitajien antaman ohjauksen tukena. Kehittämisehdotuksena esitetään, vastaavan tutkimuksen tekoa suuremmalla aineistolla meta-analyysina. Jatkotutkimusaiheena ehdotetaan myös työterveyshoitajien asenteiden, uskomusten ja tiedon kartoittamista työssä esitettyjä interventiomuotoja kohtaan.