Jääkiekkoilijoiden fyysisen aktiivisuuden yhteys kehonkoostumukseen kesäharjoittelukauden aikana
Keränen, Meri; Launonen, Sonja (2018)
2018
Kaikki oikeudet pidätetään
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903132757
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903132757
Tiivistelmä
Nuorten fyysinen aktiivisuus on vähentynyt huomattavasti viime aikoina, sillä riittävästi liikkuu vain vähän alle puolet nuorista ja joka viides nuori on täysin passiivinen. Tavoitteellisesti urheilevien nuorten fyysisen aktiivisuuden määrä tulisi olla vähintään 20 tuntia viikossa, josta yksi neljäsosa olisi arki- ja koululiikuntaa. Tiedetään, että jääkiekkoilijoiden kahden prosentin rasvakudoksen nousu heikentää suoristuskykyä noin neljä prosenttia. Jääkiekkoilijoiden lihasmassa on nykyään suurempi lisääntyneen voimaharjoittelun vuoksi ja hyvä lihastasapaino ennaltaehkäisee urheiluvammoilta. Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, miten fyysinen aktiivisuus toteutui nuorilla jääkiekkoilijoilla kesäharjoittelukauden aikana ja millainen yhteys fyysisellä aktiivisuudella oli kehonkoostumukseen. Joukkue voi hyödyntää saatua tietoa tulevina kesäharjoittelukausina harjoittelua ohjelmoitaessa tarkoituksenmukaiseksi.
Opinnäytetyön kohderyhmä oli TuTo Hockeyn C –juniorijääkiekkojoukkueen pelaajat, jotka olivat 14–16 -vuotiaita ja otanta 19 pelaajaa. Pelaajille suoritettiin kehonkoostumusmittaukset ennen kesäharjoittelukauden alkua ja sen jälkeen. Mittauksista saatuja tuloksia vertailtiin toisiinsa kehon rasvaprosentin, lihasmassan (sisältäen kaiken muun paitsi rasvamassan ja luumassan) ja lihasmassan jakautuman osalta kehossa. Jääkiekkoilijoiden kesäharjoittelukauden aikaista tuntimääräistä fyysistä aktiivisuutta selvitettiin strukturoidun kyselylomakkeen avulla.
Voidaan todeta, että kaikki pelaajat liikkuivat määrällisesti nuorten liikuntasuositusten mukaisesti, mutta vain kolme pelaajaa täytti tavoitteellisesti urheilevien nuorten liikuntasuositukset. Kehonkoostumusmittaustulokset viittaavat siihen, ettei kehonkoostumuksessa tapahtunut keskimääräisesti muutoksia kesäharjoittelukaudella.
Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, millaisella fyysisellä aktiivisuudella on merkittävin yhteys kehonkoostumuksen suotuisiin muutoksiin kesäharjoittelukauden aikana jääkiekkoilijoilla.
Opinnäytetyön kohderyhmä oli TuTo Hockeyn C –juniorijääkiekkojoukkueen pelaajat, jotka olivat 14–16 -vuotiaita ja otanta 19 pelaajaa. Pelaajille suoritettiin kehonkoostumusmittaukset ennen kesäharjoittelukauden alkua ja sen jälkeen. Mittauksista saatuja tuloksia vertailtiin toisiinsa kehon rasvaprosentin, lihasmassan (sisältäen kaiken muun paitsi rasvamassan ja luumassan) ja lihasmassan jakautuman osalta kehossa. Jääkiekkoilijoiden kesäharjoittelukauden aikaista tuntimääräistä fyysistä aktiivisuutta selvitettiin strukturoidun kyselylomakkeen avulla.
Voidaan todeta, että kaikki pelaajat liikkuivat määrällisesti nuorten liikuntasuositusten mukaisesti, mutta vain kolme pelaajaa täytti tavoitteellisesti urheilevien nuorten liikuntasuositukset. Kehonkoostumusmittaustulokset viittaavat siihen, ettei kehonkoostumuksessa tapahtunut keskimääräisesti muutoksia kesäharjoittelukaudella.
Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, millaisella fyysisellä aktiivisuudella on merkittävin yhteys kehonkoostumuksen suotuisiin muutoksiin kesäharjoittelukauden aikana jääkiekkoilijoilla.