Äitiysneuvolan asiakkuus tahattoman lapsettomuuden jälkeen
Tapiomaa, Jenna; Laurila, Marjo (2019)
Tapiomaa, Jenna
Laurila, Marjo
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903223619
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903223619
Tiivistelmä
Syntyvyys on Suomessa laskenut 2010-luvun aikana nopeasti ennennäkemättömän matalalle tasolle. Tahaton lapsettomuus lienee jonkin verran lisääntynyt johtuen osittain siitä, että lapsen hankintaa lykätään myöhäisempään ikään. Ikä alentaa hedelmällisyyttä ja lapsettomuushoidot ovat lisääntyneet.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla tahattoman lapsettomuuden vaikutuksia raskausajan kokemuksiin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa terveydenhoitajaopiskelijoille, tahattoman lapsettomuuden parissa työskenteleville ja äitiysneuvolan terveydenhoitajille. Opinnäytetyö tehtävänä oli saada kuvailevia kokemuksia tahattomasta lapsettomuudesta kokeneilta pareilta tai itsellisiltä naisilta. Työssä tutkittiin tahattoman lapsettomuuden koettua vaikutusta raskausaikana, millaisia ajatuksia vanhemmuus herätti, millaista tietoa ja millaista tukea tahatonta lapsettomuutta kokeneet haluaisivat saada äitiysneuvolassa asioidessaan.
Opinnäytetyö toteutettiin Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:lle laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin lapsettomuutta kokeneilta vanhemmilta, joilla lapsettomuudesta oli alle kolme vuotta aikaa. Sähköinen kyselylomake sisälsi strukturoitujen taustakysymysten lisäksi neljä avointa kysymystä. Opinnäytetyön analyysimenetelmäksi valittiin aineistolähtöinen sisällön analyysi.
Tahattoman lapsettomuuden vaikutukset raskausaikana näyttäytyivät menetyksen pelkona, synnytyspelkona ja vanhemmuuteen valmistautumattomuutena. Vanhemmuus herätti epävarmuuden ohella kiitollisuuden, yhteenkuuluvuuden, mutta myös uskaltamattomuuden tunteita ajatella vanhemmuutta. Yleisesti äitiysneuvolasta saatuun tietoon suhtauduttiin hyvin, mutta lisätietoa toivottiin synnytyksestä, vertaistuesta ja psyykkisentuen saatavuudesta. Tukea, jota äitiysneuvolasta toivottiin, oli vanhemmuuden tukeminen, psyykkinen ja sosiaalinen tuki.
Tänä päivänä lapsettomuushoitoja saaneiden vanhempien määrä on lisääntyvää. Lapsettomuustutkimuksien, – hoitojen sisällön ja käsitteistön tunteminen on tärkeää. Psykososiaalisentuen riittämätön tarjoaminen raskausaikana ja synnytyksen jälkeen vaikuttavat vanhemmuuteen. Tahattomasta lapsettomuudesta tulisi antaa tietoa jo koulutuksen aikana. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää koulutuksessa, äitiysneuvolan että kolmannen sektorin toiminnassa sellaisenaan. Simpukka ry voi käyttää aineistoa vertaistukiryhmiä pitäessään, tukihenkilöitä, ohjaajia kouluttaessaan ja tukea antaessaan.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla tahattoman lapsettomuuden vaikutuksia raskausajan kokemuksiin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa terveydenhoitajaopiskelijoille, tahattoman lapsettomuuden parissa työskenteleville ja äitiysneuvolan terveydenhoitajille. Opinnäytetyö tehtävänä oli saada kuvailevia kokemuksia tahattomasta lapsettomuudesta kokeneilta pareilta tai itsellisiltä naisilta. Työssä tutkittiin tahattoman lapsettomuuden koettua vaikutusta raskausaikana, millaisia ajatuksia vanhemmuus herätti, millaista tietoa ja millaista tukea tahatonta lapsettomuutta kokeneet haluaisivat saada äitiysneuvolassa asioidessaan.
Opinnäytetyö toteutettiin Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:lle laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin lapsettomuutta kokeneilta vanhemmilta, joilla lapsettomuudesta oli alle kolme vuotta aikaa. Sähköinen kyselylomake sisälsi strukturoitujen taustakysymysten lisäksi neljä avointa kysymystä. Opinnäytetyön analyysimenetelmäksi valittiin aineistolähtöinen sisällön analyysi.
Tahattoman lapsettomuuden vaikutukset raskausaikana näyttäytyivät menetyksen pelkona, synnytyspelkona ja vanhemmuuteen valmistautumattomuutena. Vanhemmuus herätti epävarmuuden ohella kiitollisuuden, yhteenkuuluvuuden, mutta myös uskaltamattomuuden tunteita ajatella vanhemmuutta. Yleisesti äitiysneuvolasta saatuun tietoon suhtauduttiin hyvin, mutta lisätietoa toivottiin synnytyksestä, vertaistuesta ja psyykkisentuen saatavuudesta. Tukea, jota äitiysneuvolasta toivottiin, oli vanhemmuuden tukeminen, psyykkinen ja sosiaalinen tuki.
Tänä päivänä lapsettomuushoitoja saaneiden vanhempien määrä on lisääntyvää. Lapsettomuustutkimuksien, – hoitojen sisällön ja käsitteistön tunteminen on tärkeää. Psykososiaalisentuen riittämätön tarjoaminen raskausaikana ja synnytyksen jälkeen vaikuttavat vanhemmuuteen. Tahattomasta lapsettomuudesta tulisi antaa tietoa jo koulutuksen aikana. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää koulutuksessa, äitiysneuvolan että kolmannen sektorin toiminnassa sellaisenaan. Simpukka ry voi käyttää aineistoa vertaistukiryhmiä pitäessään, tukihenkilöitä, ohjaajia kouluttaessaan ja tukea antaessaan.