Sähköisen rakenteisen kirjaamisen kehittämisprosessi Kainuun keskussairaalan lastenpsykiatrian osastolla
Leinonen, Maarit (2010)
Leinonen, Maarit
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005118883
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005118883
Tiivistelmä
Projektin tarkoituksena oli kehittää sähköistä rakenteista kirjaamista, FinCC -luokitusten käyttöä, Kainuun keskussairaalan lastenpsykiatrian osastolla. Tavoitteena oli luoda uusi kirjaamisen mallinnus. Metodologiana oli kehittävä työntutkimus ja johtajuuden näkökulmana valmentava johtajuus, joissa korostetaan yksilön ja yhteisön omaa luovuutta ja reflektointikykyä. Projektissa yhteistoiminnallisuus vastuutti mukanaolijoita kehittämistyöhön. Motivaatiota ja sitoutumista lisää yleisesti se, kun henkilökunta pystyy itse vaikuttamaan te-kemäänsä työhön.
Kirjaamisen kehittäminen lähti tarpeesta. Sähköinen rakenteinen kirjaaminen oli kaikille työntekijöille uutta ja tietoa rakenteisen luokituksen käytöstä tarvittiin. Projektissa käytiin läpi kehittävän työntutkimuksen syklin kol-me ensimmäistä vaihetta. Osaston kirjaamisen toimintajärjestelmän muodostivat hoitotyöntekijät, sähköinen potilasasiakirja, tulosyksikkö, kirjaamista säätelevät lait, hoitotyöntekijät kirjaavat, FinnCC –luokituksen käyttö ja uusi mallinnus. Alkutilanteen kartoitus tehtiin haastattelemalla kirjaamiseen perehtynyttä apulaisosastonhoitajaa ja ensimmäiseksi työtä hankaloittavaksi tekijäksi nousi vaikeaksi koettu sähköisen potilasasiakirjan käyttö. Tässä projektissa ei voitu kehittää valtakunnallista teknistä järjestelmää. Seuraavaksi tarkasteltiin kirjaamisen historiaa toiminnan kehityskulun ja senhetkisen toimintatavan ristiriitojen löytämiseksi. Huomattiin, että manuaalisessa kirjaamisessa hoitotyön prosessimalli oli käytössä, sähköisestä kirjaamisesta se puuttui ja rakenteinen kirjaaminen toi jälleen hoitotyön näkyviin prosessimallia noudattelevana. Henkilökunta pohti omia kehittämistarpeitaan ja sopi yhteisesti kehittämismenetelmistä. Rakenteisen luokituksen käytön kehittäminen nousi tämän projektin kehittämiskohteeksi. Koulutus ja projektiryhmän laatima kirjaamisen mallinnus olivat ratkaisuja uutta luovassa ekspansiivisen oppimisen prosessissa.
Työntekijät arvioivat, että kehittämisprosessi ja siinä luotu mallinnus toivat kirjaamiseen selkeyttä, yhtenäisyyttä, johdonmukaisuutta ja ajansäästöä. Kirjaaminen helpottui ja luokitusten käyttö monipuolistui. Hoitotyön päätöksentekoprosessi toi hoitajan työtä näkyväksi. Työyhteisölle prosessi toi yhteisten sopimusten ja sääntöjen kautta varmuutta ja turvallisuutta kirjaamiseen.
Kirjaamisen kehittäminen lähti tarpeesta. Sähköinen rakenteinen kirjaaminen oli kaikille työntekijöille uutta ja tietoa rakenteisen luokituksen käytöstä tarvittiin. Projektissa käytiin läpi kehittävän työntutkimuksen syklin kol-me ensimmäistä vaihetta. Osaston kirjaamisen toimintajärjestelmän muodostivat hoitotyöntekijät, sähköinen potilasasiakirja, tulosyksikkö, kirjaamista säätelevät lait, hoitotyöntekijät kirjaavat, FinnCC –luokituksen käyttö ja uusi mallinnus. Alkutilanteen kartoitus tehtiin haastattelemalla kirjaamiseen perehtynyttä apulaisosastonhoitajaa ja ensimmäiseksi työtä hankaloittavaksi tekijäksi nousi vaikeaksi koettu sähköisen potilasasiakirjan käyttö. Tässä projektissa ei voitu kehittää valtakunnallista teknistä järjestelmää. Seuraavaksi tarkasteltiin kirjaamisen historiaa toiminnan kehityskulun ja senhetkisen toimintatavan ristiriitojen löytämiseksi. Huomattiin, että manuaalisessa kirjaamisessa hoitotyön prosessimalli oli käytössä, sähköisestä kirjaamisesta se puuttui ja rakenteinen kirjaaminen toi jälleen hoitotyön näkyviin prosessimallia noudattelevana. Henkilökunta pohti omia kehittämistarpeitaan ja sopi yhteisesti kehittämismenetelmistä. Rakenteisen luokituksen käytön kehittäminen nousi tämän projektin kehittämiskohteeksi. Koulutus ja projektiryhmän laatima kirjaamisen mallinnus olivat ratkaisuja uutta luovassa ekspansiivisen oppimisen prosessissa.
Työntekijät arvioivat, että kehittämisprosessi ja siinä luotu mallinnus toivat kirjaamiseen selkeyttä, yhtenäisyyttä, johdonmukaisuutta ja ajansäästöä. Kirjaaminen helpottui ja luokitusten käyttö monipuolistui. Hoitotyön päätöksentekoprosessi toi hoitajan työtä näkyväksi. Työyhteisölle prosessi toi yhteisten sopimusten ja sääntöjen kautta varmuutta ja turvallisuutta kirjaamiseen.