Representaation etiikkaa : toiseuden kohtaaminen dokumenttielokuvan teossa

Abstract

Kirjallinen opinnäytetyöni Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta käsittelee dokumenttielokuvan teossa kohdattavia eettisiä haasteita ja ongelmakohtia. Ei ole olemassa arvovapaata ja neutraalia todellisuudenkuvausta. Kaikki kameran objektiivin tallentamat kuvat ovat kokemusmaailmamme representaatioita, tulkintoja todellisuudesta joka pakenee yksiselitteisyyttä ja yhdenmukaistavia maailmanselityksiä. Dokumenttielokuvan ohjaaja joutuu työssään tekemään lukemattomia valintoja, jotka määrittävät miten kuvauksen kohde valmiissa elokuvassa esitetään; minkälaisena ihmisenä hänet esitellään elokuvan katsojille.

Monien ammattilaisten puheessa toistuva autenttisuuden käsite nähdään sekä dokumentaarista elokuvakerrontaa määrittävänä terminä, että työtä ohjaavana ideaalina häilyvän ja vaikeasti tavoitettavan ’totuudellisuuden’ etsinnässä. Väitän, että idealistisista lähtökohdistaan huolimatta dokumenttielokuvat ovat kuitenkin viime kädessä tekijänsä näköisiä konstruktioita, jotka eivät niinkään peilaa todellisuutta, vaan aktiivisesti luovat sitä tekijän intentioista ja henkilökohtaisista mieltymyksistä lähtien.

Pohdin työssäni eettisen kanssakäymisen ehtoja dokumenttielokuvan teossa nimenomaan kahden yksilön välisen suhteen kautta. Onko elokuvanteon ristipaineissa mahdollista raivata tilaa ja aikaa tasavertaiselle, sekä tekijän että kuvauksen kohteen persoonallisuutta ja tahtoa kunnioittavalle kohtaamiselle, jossa kuvauksen kohde on myös elokuvan tekijä, eikä ainoastaan ohjattava objekti? Voidaanko toiseuden kohtaamisen eettisiä prinsiippejä soveltaa myös elokuvanteon käytäntöön? Pureudun näihin kysymyksiin tarkoituksenani laajentaa dokumenttielokuvan ympärillä käytävää eettistä keskustelua myös tekijän ja kuvauksen kohteen suhdetta koskevaksi, kun se perinteisesti on käyty tekijän ja yleisön välisen – teosten totuudellisuutta arvottavan – problematiikan pohjalta. Sen sijaan, että pyrkisin määrittelemään totuudellisen representaation ehtoja sinänsä, yritän kartoittaa vaihtoehtoisia kerrontatapoja, jotka kunnioittavat sekä tekijän, että kuvauksen kohteen maailmankatsomusta ja yksilöllistä näkökulmaa.

My thesis from Turku University of Applied Sciences deals with the variety of ethical challenges faced in the practice of making documentary films. There exists no neutral or value-free depiction of reality. All the images captured by the filmmaker’s lens are mere representations and personal interpretations of so-called reality that is constantly repelling against unequivocal ex-planations and conformist ideals set by the individual mind. The director of a documentary film is forced to make numerous decisions that define how the subject of the movie is constituted in the finished work and how the subject is presented to the audience.

The notion of authenticity is widely encountered in the dialect of filmmakers. It is seen both as an elementary concept that defines documentary films as a particular field of cinema, and also as an artistic goal that distinguishes the films in the axis of profound and superficial. It could be arguably claimed that the common intention of a documentary film is to capture a glimpse of reality “as it is”. However, my thesis is that despite of the idealistic intentions that are usually associated with documentary films as an art form, even the most rigorous works of cinéma vérité are above all personal expressions of their makers. It could be claimed that instead of mirroring reality, documentary films are actively producing it.

I try to outline the conditions of ethical interaction in the making of documentary films specifically as a matter of individuals facing each other’s views and values. Is it possible to clear away for sincere relationship between the director and the subject, and deconstruct the dichotomy of subject and object by letting the subject of the film participate in the artistic decisions that are traditionally left for the sovereignty of the auteur? Could the notion of the other and the various ethical questions contained within it be applied to field of documentary films as a means for better understanding and compassionate interaction? I try to answer these questions and broaden the discussion of the ethics in documentary filmmaking to cover not just the relationship between the author and the audience, but also the relationship between the author and the subject of his or hers work. Instead of focusing on the terms of ethical representation as such, I’m trying to sketch alternative ways to produce documentary films in a way that respects the object of the film as a second author of the work at hand.