Sijaishuollon perhehoitajien kokemuksia saamastaan alkuvaiheen tuesta Kotkassa
Tavernier, Marianne (2019)
2019
Kaikki oikeudet pidätetään
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903283982
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903283982
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää sijaishuollon perhehoitajien kokemuksia saamastaan tuesta sijoituksen alkuvaiheessa, eli ensimmäisen ja toisen vuoden aikana. Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmä oli teemahaastattelu. Haastattelut toteutettiin pääasiassa puhelinhaastatteluina. Haastatteluaineisto koostui haastattelun aikana kirjoitetuista muistiinpanoista. Haastatteluaineisto analysoitiin kokoamalla vastauksia yhteen, teemoittelemalla ja kvantifioimalla.
Työssä haastateltiin 9 perhehoitajaa syksyllä 2018. Tutkimukseen kutsutut perhehoitajat valikoituivat mukaan siksi, että heille oli tehty sijoitus viimeisen kahden vuoden aikana. Osa haastateltavista oli vasta aloittanut perhehoitajana ja osa oli toiminut perhehoitajana jo monia vuosia.
Opinnäytetyössä etsittiin vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Ovatko perheet tyytyväisiä saamaansa alkuvaiheen tukeen? Mitä hyvää ja mitä kehitettävää on perhehoitajien saamassa alkuvaiheen tuessa? Millaista alkuvaiheen tukea perhehoitajat toivoisivat saavansa?
Haastatteluiden perusteella kaksi kolmesta haastateltavasta kertoi saaneensa tarpeeksi alkuvaiheen tukea. Tehostettu tuki ja yhteydenpito sijaishuollon henkilöstön kanssa mainittiin useimmin, kun kysyttiin, mitä tukea perhehoitajat ovat alkuvaiheessa saaneet. Hyödyttävin tukimuoto oli haastatteluiden perusteella oma sosiaalityöntekijä sekä sosiaaliohjaaja, toiseksi hyödyttävimmäksi nousi sijaishuollon henkilöstön tavoitettavuus. Muutamat kokivat työnohjauksen turhaksi, mutta suurin osa kertoi, ettei hyödytöntä tukea ole ollut. Kehityskohteina mainittiin muun muassa vertaistuen lisääminen.
Ihmisten välinen tukeminen ja yhteydenpito tulivat esille monessa haastattelussa. Vanhemmuus, siinä jaksaminen sekä lapsen kasvun tukeminen ovat asioita, joissa vanhemmat kaipaisivat ja tarvitsisivat tukea. Perhehoitajien yksilölliset tarpeet tulisi huomioida tukimuotoja pohtiessa. Alkuvaihe on perheelle uutta ja elämää mullistavaa, joten varsinkin silloin intensiivinen tuki on erityisen tärkeää.
Työssä haastateltiin 9 perhehoitajaa syksyllä 2018. Tutkimukseen kutsutut perhehoitajat valikoituivat mukaan siksi, että heille oli tehty sijoitus viimeisen kahden vuoden aikana. Osa haastateltavista oli vasta aloittanut perhehoitajana ja osa oli toiminut perhehoitajana jo monia vuosia.
Opinnäytetyössä etsittiin vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Ovatko perheet tyytyväisiä saamaansa alkuvaiheen tukeen? Mitä hyvää ja mitä kehitettävää on perhehoitajien saamassa alkuvaiheen tuessa? Millaista alkuvaiheen tukea perhehoitajat toivoisivat saavansa?
Haastatteluiden perusteella kaksi kolmesta haastateltavasta kertoi saaneensa tarpeeksi alkuvaiheen tukea. Tehostettu tuki ja yhteydenpito sijaishuollon henkilöstön kanssa mainittiin useimmin, kun kysyttiin, mitä tukea perhehoitajat ovat alkuvaiheessa saaneet. Hyödyttävin tukimuoto oli haastatteluiden perusteella oma sosiaalityöntekijä sekä sosiaaliohjaaja, toiseksi hyödyttävimmäksi nousi sijaishuollon henkilöstön tavoitettavuus. Muutamat kokivat työnohjauksen turhaksi, mutta suurin osa kertoi, ettei hyödytöntä tukea ole ollut. Kehityskohteina mainittiin muun muassa vertaistuen lisääminen.
Ihmisten välinen tukeminen ja yhteydenpito tulivat esille monessa haastattelussa. Vanhemmuus, siinä jaksaminen sekä lapsen kasvun tukeminen ovat asioita, joissa vanhemmat kaipaisivat ja tarvitsisivat tukea. Perhehoitajien yksilölliset tarpeet tulisi huomioida tukimuotoja pohtiessa. Alkuvaihe on perheelle uutta ja elämää mullistavaa, joten varsinkin silloin intensiivinen tuki on erityisen tärkeää.