XML-rajapinnan toteutus Javalla : määrittelytiedoston luku Pulu-sovellukseen

Abstract

Tässä työssä suunniteltiin ja kehitettiin uudenlainen tapa siirtää tiedot java-sovellukselle. Sovellus hyödyntää GPS-dataa paikan kohdentamiseen. Sovellukselle siirrettävät tiedot sisältävät koordinaatti tietoja, kohteiden nimiä sekä tiedostojen nimiä joita käytetään kohteilla esitettävissä esityksissä. Vanhan tiedonsiirtotavan ongelmat olivat sen sekavuus ja virheherkkyys. Tiedot tuli esittää ymmärrettävässä muodossa, sekä tietoja piti pystyä muuttamaan helposti. Sovelluksessa piti kuitenkin säilyä vanha tiedon prosessointi tapa, jotta vanhat esitykset olisivat vielä käyttökelpoisia. Työssä päädyttiin käyttämään XML:ää tietojen säilyttämiseen ja Javan DOM-parseria tietojen purkamiseen sovelluksen käyttöön. Päädyttiin DOM-parseriin, koska se purki tiedot hyvin samankaltaisesti kuin aikaisempi menetelmä. DOM-parseri ei myöskään vaatinut mitään ulkopuolisia kirjastoja, vaan pystyttiin käyttämään javan omia kirjastoja. XML:n käyttöönoton jälkeen aukeni myös muita mahdollisuuksia. Sovellukseen oli helpompi lisätä uusia ominaisuuksia, kuten kohteilla esitettävät kysymykset. Tämä olisi ollut vaikea toteuttaa aikaisemmalla menetelmällä, koska aikaisempi menetelmä käytti CSV:tä eli pilkuilla eroteltuja arvoja. Työstä on hyötyä myös sovelluksen kehittymisen kannalta. Ilman XML:n käyttöönottoa sovelluksen kehitys jäisi hyvin minimaaliseksi.

In this thesis a new way of transferring information to the software was designed and implemented to simplify the data file containing the information needed. The old version of the file was way too complicated to quickly understand what information it held and where to apply new data. Software uses GPS data to pinpoint the current location. The transferred information contains details about coordinates, target names and filenames. The most common problems of the old method were it was very error prone and confusing. The goal was to make the data file more understandable. In addition, altering the information should be easier. There also had to be a support for the old method to keep old presentations usable. XML was chosen for the data file format and DOM parser for parsing the file to the software. DOM parser was chosen because it functioned very similarly to the previous parser. DOM parser also worked with the existing libraries in Java, so no external libraries were needed. After taking on XML, new possibilities opened to the software. New features were easier to apply to the software, like adding a question to a target presentation. This would have been difficult with the old method because the system used CSV (Comma Separated Values). This thesis also has benefits for the future development of the software. Without applying XML the software would have had trouble evolving much further.